Tyhjä talo

Vauvala huokuu tyhjyyttä ja hiljaisuutta, viimeisinkin pentu on lähtenyt uuteen kotiin. Meille kotiväelle jäi ikävä, väsymys ja toisaalta syvä rauha siitä tietoisuudesta, että jokainen pikku perronalkumme löysi tiensä parhaaseen mahdolliseen kotiin. Tästä niiden on hyvä jatkaa elämää eteenpäin.

Poikien lähdettyä oli seuraavana lähtövuorossa Liinu. Liinu kotiutui samantien Tuijan ja Incan elämään; kuulumisia voi lukea enemmän heidän blogistaan http://hauveli.blogspot.com.

 

Tyttönelikko ennen Liinun kotiin lähtöä

Liinu vielä vanhassa kodissa

Liinu lähdössä Tuijan mukaan

Liinun lähdettyä tiistaina kotiinsa tuli perjantaina Lillan vuoro siirtyä Marian hoiviin. Hyvin on yhteiselo lähtenyt sielläkin käyntiin; myös Lillalla on oma blogi http://kaviotjatassut.blogspot.com.

Tyttökolmikko

Lilla ennen kotiin lähtöä

Lauantaina kävin Raumalla katsomassa agilitykisoja ja siellä treffasimme myös pienen agilitytähtösen alun eli Lucan kanssa:) Luca oli tässä vaiheessa vasta haistelemassa agilityn ilmapiiriä, mutta aikoo syksyllä tutustua enemmänkin lajin ihmeelliseen maailmaan... Uni korjasi pikkumiehen kovin äkkiä sellaisen hullunmyllyn keskellä, ja muiden koirien nuuskimiset ja ihmisten ihastelut eivät enää jaksaneet paljoa kiinnostaa. Viileällä nurmella oli hyvä uinua ja sen jälkeen Luca ehti lähteä kotiin juuri sopivaan aikaan ennenkuin taivas repesi salamoimaan ja satamaan kaatamalla. Harmitti vaan, kun unohdin kameran kotiin enkä saanut pikkusöpöläisestä yhtään kuvaa:(

Sunnuntaina Mari ja Henri Ruokolahdelta kävivät hakemassa Lotan, joka samalla sai uudeksi nimekseen Leona. Pikkulikka oli kuulema ottanut uuden kodin samantien omakseen sen enempää ihmettelemättä. Myös Leonalle on avautumassa oma blogi, jäämme innolla odottelemaan ... !

Peki viihdyttää viimeisiä vauvojaan

Sisarukset viimeistä iltaa yhdessä

Lotta vielä meillä

Kavereiden lähdettyä Lulu oli kovin yksinäinen, kun kukaan isoista koirista ei Lulun yrityksistä huolimatta ollut halukas leikittämään pientä tyttöä. Ciru vähän viritteli leikkejä, mutta ei siitä sen suurempaa leikkihetkeä kuitenkaan saatu aikaiseksi. Niinpä lähdimmekin käymään Pokun luo hakemaan leikkiseuraa ja viemään samalla Kennelliitosta saapuneet rekkarit isäntäväelle. Poku törmäsi estoitta sisälle olohuoneeseen rynnänneeseen siskoonsa vähän turhan äkkiarvaamatta ja luuli ensin taloon murtautuneen hirviömurhaajan, ainakin päätellen sangen teatraalisesta ja äänekkäästä ensireaktiosta:) Kun Poku sitten tajusi, että kyseessä olikin oma sisko ja entinen isäntäväki, alkoi kahden tunnin tauoton riehumissessio, jonka aikana Poku myös auliisti näytti itsestään varsin miehekkään puolen...:)

Sunnuntai-iltana saimme soiton, että Lulun oma uusi perhe oli saanut aikatauluaan aikaistettua ja tulivatkin katsomaan ja hakemaan Lulua jo maanantai-iltana aikaisemmin kaavaillun torstain sijasta. Lulun ei näin ollen tarvinnut kauaa kärsiä kavereiden puutteesta, kun olin jo ehtinyt hälyyttää Marian ja Lillan viihdyttämään Lulua maanantaipäiväksi. Myös Poku tuli leikkimään siskojensa kanssa iltapäivällä. Voi, kun sitä menoa oli mukava katsoa !

Illalla Inkeri tuli siis Julian ja Joannan kanssa Kokkolasta Lulua hakemaan ja iloiseksi yllätykseksemme myös Jacke Cirun siskon Ciran perheestä tuli mukana meitä moikkaamaan ja kertomaan Ciran kuulumisia. Olipa kivaa nähdä, viimeksi olimmekin tavanneet viisi vuotta sitten Edströmin perheen hakiessa omaa pikkuperroaan Pietarsaareen. Käsittämättömän pitkän ja rankan reissun jaksoi Lulun uusi kotiväki tehdä hakeakseen pentunsa kotiin ja ehtiäkseen aamulla vielä töihin! Onneksi Lulu oli ollut Lulu ja pitkä kotimatka ja kotiutuminen uuteen ympäristöön oli sujunut mutkattomasti. Sillä pikkutytöllä on kyllä mahtava luottamus itseensä, ihmisiin ja ylipäätään kaikkeen mitä ympärillä on. Lulu ehti luikerrella oikein erityisesti sydämiimme ennen lähtöään ja jäämme sitä aina lämmöllä muistelemaan.

Pikku söpöläinen <3

Nyt elämä siis palailee pätkittäin ja isot koirat saavat taas palata asemaansa olemaan mamman elämän keskipiste ja paijailun kohde.

Tämä blogi jatkanee vielä hetken elämäänsä, kunnes saamme myöhemmin syksyllä taas kotisivumme herätettyä eloon. Ja pysyköön nimikin vielä samana Pekin elämäntyön kunniaksi, sillä seuraavaksi jäämme odottelemaan Pekin tyttären Ebban pentuja, jotka syntyvät vajaan kuukauden päästä ! Nämä pennut tulevat syntymään ja kasvamaan Ebba-äidin omassa kodissa Tarun hoivissa, mutta kantavat kuitenkin Bonachón-nimeä ja Taru saa varautua ottamaan kasvattajan kaupanpäällisinä kotiinsa lähestulkoon asumaan...:) Pentuja ei ultrauksen perusteella taida olla jo olemassa olevien varausten lisäksi kovin paljon jakoon, mutta tiedustella toki voi Tarulta tai minulta, jos Ebba vaikka yllättäisi ja tekaisisikin isomman pentueen tai jos joku ennakkoasetelma tulevien kotien suhteen muuttuisi ajan kuluessa. Pentujen isänä on Zorrazo Quijote "Bono",  joten voisi kuvitella luvassa olevan pieniä ja vikkeliä perrovauvoja...:) Ensisijaisesti nämä pennut myydäänkin harrastaviin koteihin. Ebbasta ja vauvojen odotuksesta voi lukea jatkossa enemmän Ebban ja Soolo-siskon omasta blogista http://sooloebba.blogspot.com.

Nyt meitä kutsuu koirien kanssa lenkki, mustikkametsä ja uintireissu:) Pentujen jälkeensä jättämät sotkut siivotaan myöhemmin.

Muistakaa pentujen uudet kodit lähettää meille paljon kuulumisia ja kuvia; ne ovat aina odotettuja ja rakkaita viestejä !

Luca lähti

Eilen oli Lucan uuteen kotiin lähtö päivä. Kun Luca oli pesty, sitä ei enää kiinnostanut riehua ja niinpä videolle tallentui vain Lucan poseeraus; katsokaa, olen pieni ja suloinen:)

Pojat ovat nyt siis totuttelemassa uusiin koteihinsa, toivotamme niille kaikkea hyvää tulevaisuudessa ! 

Tytöt ovat ottaneet ilon irti elämästä. Ne ovat yksinkertaisesti ilmaistuna hulluja. Tänään ne riehuivat "koirien takapihalla" niin päättömästi, että aloin pelätä tapaturmien sattumista. Mimmit hyppivät alas isoilta kivilta suoraan nenälleen, hepuloivat ja kierivät alas rinnettä miten sattuu. Homma alkoi mennä sen verran överiksi, että katsoin parhaimmaksi roudata neidot sisälle ennen kuin mitään sen vakavampaa sattuisi. Muutenkin noi tytöt on ihmeellisen itsenäisiä; kun istuin "pentujen takapihalla" nurmikolla ja annoin mimmien painella vapaana, ne lähtivät saman tien tutkimaan lähitienoota välillä porukalla, välillä yksikseen ja uskalsivat mennä pelottavan itsenäisesti pois näkyviltä pitkällekin.  Lulu viuhtoo mennä sisään ja ulos villahousut vipattaen ja käy härnäämässä isoja koiria häntä villisti viuhtoen. Pitää kyllä ihailla tuon pikkulikan uskallusta ja uteliaisuutta. 

Turnausväsymys alkaa itsellä painaa päälle, joten vaikka nämä nassikat on ihania, niin tulkaa pennunostajat hakemaan omanne pian pois, please... !!! Näen jo päiväunia aamuista ilman pissa-kakka-siivousurakkaa ja neulanteräviä hampaita nilkoissa...

Liinu lähtee seuraavaksi uuteen kotiin tiistaina, Lilla perjantaina, Lotta sunnuntaina ja Lulun kuvio on edelleen kysymysmerkin alla. Niinpä myös tämä pentublogi alkaa tulla tiensä päähän; on ollut itseasiassa tosi kiva kokeilu pitää tätä blogia yllä ja onhan tässä taas oppinut vanha jääräkin jotain uutta:) Olisi tosi kiva lukea näiden lapsukaisten kuulumisia omista blogeistaan, joten pistäkääpä blogit alulle, uudet kodit...! 

Omat varsinaiset kotisivumme otamme itse taas käyttöön, kun on jotain teknistä mahdollisuutta niiden päivittämiseen. Siihen asti mennään tämän blogin voimin, tai jos ei tämän, niin pitää vaikka luoda sitten uusi...

Lacu-Pokun lähtöleikit

Ja niin lähti Poku uuteen kotiinsa. Onneksi vain kivenheiton päähän meiltä, Riston ja Merjan hellään huolenpitoon, joten ei tarvinnut minunkaan käydä parkumaan:) Ennen lähtöään Poku joutui punkkaan pesulle, mutta tämä ei heilauttanut pienen miehen sielunrauhaa millään tavalla, ainoastaan hento vauvan yninä jälkeenpäin kertoi, että pikkuisella oli vilu. Pesun jälkeen Poku vielä leikki viimeiset lautasentappoleikit siskosten kanssa ja sitten olikin tullut aika lentää pesästä.

On se haikeaa, aina...

Huomenna uuteen kotiin lähtee Luca, joka ilmeisesti myös jää Lucaksi. Mitenköhän hiljaiseksi talo muuttuu Lucan lähdön jälkeen...:)

7-viikkoiset

Tajusin vasta nyt illalla, että olin unohtanut ottaa 7-viikkoiskuvat pennuista. Ulos ei enää voinut mennä hämärän jo laskeuduttua ja kun olin itse ihan totaalisen poikki, lykkäsin pennut vaan sohvan nurkkaan istumaan ja räppäsin ensimmäisen kuvan, joka osui edes sinne päinkään. Ei ne juukelit edelleenkään pysyneet yhtään paikallaan, joten en edes yrittänyt saada mitään huippuotoksia. Lacu kuitenkin lähtee jo huomenna, joten halusin jonkinlaiset kuvat jo tänään, jos huominen menee liian hässäkäksi valokuvaamisen kannalta. Tässäpä siis kermaviilinaamaiset pienokaiset:

Lacu

Luca

Lotta

Lilla

Lulu

Liinu

Lulu-energiaa

Lulu edelleen odottaa omaa rakastavaa, huumorintajuista kotia. Tämä tyttö on niin kertakaikkisen mainio pakkaus, että tekee iloiselle mielelle vaikka väkisin. Tässä Lulun mainospätkä eilisestä kepinryöstöprojektista Yodo-vanhukselta. Kiinnittäkää huomiota hännän käyttöön:)

... ja kyllähän Lulu sen kepin sitten lopulta sai kiehnättyään ja pyörittyään riittävän kauan Yodon ympärillä:)

Ensimmäiset pennut lähtevät viikonloppuna uusiin koteihinsa. Tuntuu oudolta, miten äkkiä aika on taas mennyt.

Aamuleikit

Arki täyttyy koiranhoidosta. Joko raahaan pentuja ulos leikkimään, istun aitauksessa niiden kanssa ja juoksen ottamaan koppeja talouspaperiin kakkapötkylöistä ennen kuin ne tiljaantuvat omiin tai pentujen jalkoihin, raahaan pentuja takaisin sisälle, syötän, siivoan pentulaa tai sitten yritän ehtiä antamaan huomiota myös isommille koirille (uimassa ollaan käyty joka päivä, kun lenkki tahtoo jäädä helteen takia tekemättä) jonka jälkeen aloitan kaiken taas alusta.

Peki ei juurikaan enää pentulassa viihdy, käy korkeintaan nopeasti rohmaisemassa pentujen jättämät nappularuoanjämät, antaa pennuille edelleenkin pikahömpyt silloin tällöin, siivoaa kakkapötkylät (ellen ehdi ensin) tai sitten istuu hetkisen pentujen seurana muuten vaan. Ohessa tästä videopätkä tältä aamulta.

Tuntuu kuin pennut olisivat olleet meillä jo ikuisuuden. Ne ovat jo niin kauan olleet "isoja" koiria eli viettäneet suurimman osan ajasta ulkona kirmaillen keskenään ja syöneet oikeita nappuloita eikä jauhelihavelliä, että eivät tunnu enää ollenkaan sellaisilta pikkuvauvoilta. Kyllä kesäpennut on kyllä superhelppoja verrattuna talviaikana hoidettaviin. Ei ihme, että olin edellisten talvipentujen jälkeen ihan loppu; kaikki I-pentujen omistajat muistavatkin, miten paruin jokaisen pennun kotoa lähtöä, kun tunteet oli väsymyksen takia tosi pinnalla:) Kun nämä pennut jäävät tähän lähistölle ja tutuille suurimmalta osin, edellisenlaista parkumaniaa tuskin on odotettavissa... Lululle edelleen odotellaan sopivaa kotia.

Meidän vanhusosastolla on taas hiukka vaikeampaa. Yodo konkkaa tosi voimakkaasti ja Tara oli yhtenä yönä nikertänyt kipeän puolen jalastaan karvoja pois kintereestä varpaisiin asti. Onneksi lopetti siihen, koska aloin taas miettiä, mihin asti tuota kipuilua voi katsoa, vai onko alettava tehdä koiran kannalta armahtavia päätöksiä, mitä ei itse haluaisi. Tällaiset pohdinnat tuovat aina eteen sen tosiasian, miten suunnattoman rakkaita näistä pörröpäistä kaikkine metkuineen vuosien myötä tuleekaan. Niihin vaan kiintyy niin suunnattoman paljon, että pelkkä ajatus luopumisesta saa itkun silmään. No, toisaalta taas, siinähän tämän homman rikkaus juuri on; sinä päivänä kun nämä asiat eivät enää itketä, voi koko kasvatus- ja koiranpitotouhun lopettaa. 

Menipäs taas tunteiluksi tämäkin aamu...:)

Aamulaulu

Luca on ollut pelimies ja käyttäytynyt erinomaisen kauniisti joka kerta tulevan omistajaperheen vieraillessa. Niinpä lupasinkin heidän suostumuksellaan laittaa yleiseen jakoon tämän nuoren miehen aamukonsertin, jotta Luca saa äänensä kuuluville koko maailmalle ja tulevat omistajat uskovat pojan lahjakkuuden tällä saralla:)

Ajoittain Luca saa yllytettyä itselleen taustakuoron, tänä aamuna meni enemmänkin sooloiluksi.

Aamu on mennyt ulkona jäistä luuta järsiessä (jotta madotustahnan maku saatiin vaihdettua herkullisempaan jälkiaromiin) ja naapurin isoa nurmikonajoleikkuria katsellessa. Äänisiedätyksestä lienee ollut apua, koska laite ei metelistään huolimatta aiheuttanut sen suurempaa kummastusta.

Bongasin juuri, että huomenna on J-pentueen ja Kasper-Tepon 1-vuotissynttäri, joten onnea kaikille ykkösille jo etukäteen tätä kautta, kun en kuitenkaan enää huomenna muista...

6-viikkoiset

6-viikkoisista opimme sen, että niitä on lähestulkoon mahdoton kuvata ilman järkkäriä.

Lacu

Luca

Lotta

Lilla

Lulu

Liinu

Ciru tuli auttamaan pentujen vahtimisessa. Työ luonnistui parhaiten Marian sylistä käsin:)

Pentujen luonteet alkavat erottua:

- Lacu on pentueen kukkaispoika; ihmisiä rakastava nallekarhumainen kaunosielu, joka on varma siitä, että kaikki uusi ja äänekäs tulee ja tappaa:)
- Luca pitää huolen siitä, ettei jää ilman huomiota. Se älämölöttää ihan vaan periaatteesta koko ajan ja esittää omia mielipiteitään. Muuten poika on hyvin kontaktihakuinen ja leikkisä.
- Lotta esitti aluksi kilttiä, mutta reipasta älykköä. Päivien kuluessa se on kuitenkin paljastanut tiikerin kyntensä ja pistänyt sisaruksia kuriin urakalla. Tiikeri kuitenkin muuttuu takaisin pieneksi koiranpennuksi, kun jotain uutta ja yllättävää tulee vastaan:)
- Lilla on pieni villivarsa, joka ei pysy hetkeäkään paikallaan eikä kuvia kumartele. Varsinainen Pikku-Myy. Hyvin itsenäinen toimissaan.
- Lulu on pentueen iloinen, aina touhukas ADHD. Sitä kiinnostaa kaikki mahdollinen ja mahdoton eikä ainakaan toistaiseksi mikään ole Lulua pelottanut. Lillan tavoin Lulu on koko ajan meno päällä, mutta muistaa myös tasaisin väliajoin käydä pomppimassa ihmisten sylissä pussaamassa täysillä. Ja sitten taas mennään:)
- Liinun häntä heiluu koko ajan ja kieli lirputtaa pusuja. Kaikki uusi kiinnostaa ja yleensä Liinu on se ensimmäinen joka tutustuu uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Liinu on kuitenkin herkkis, kun jotain tapahtuu sen mielestä liian odottamatta ja äkkiä.

Koska tein päätöksen olla itse ottamatta pentua, on Lulu vielä vailla omaa kotia. Lulu tulee tarvitsemaan aktiivisen perheen, koska sen  virtamäärä on melko tavalla suuri:)

Agitreeniä ja vieraita koiria

Laitoin aamulla ipanoille pikkuputken (kiitos Tiinalle ja Laurille lainasta) pentuaitaukseen ja siitä tuli varsinainen päivän hitti ! Kuinka pienet koiran alut voivatkaan keksiä niin monta tapaa käyttää kyseistä putkea !

Tyttäremme Jenna tuli käymään kääpiövilliksensä Nucan kanssa ja Nucan näkeminen sai herkimmät pienokaiset aluksi kauhusta kalpeaksi, oli se sen verran pelottava karvaturri. Lucan tulevien omistajien leikittäessä pentuja ulkona Jenna trimmasi Nucan turkin pois ja yllätys, yllätys, pennut eivät enää reagoineet "uuteen koiraan" millään tavoin. Ilmeisesti Nuca muistutti lyhyessä turkissaan sen verran Cirua, että meni ihan täysin vesikoirasta.

Pikkuisen pentujako meni uusiksi Niinan käytyä valitsemassa omansa ja minun itseni luovuttua unelmasta ottaa itselleni pieni harrastuskoiran alku. Totesin vaan lopulta, että tässä vaiheessa minun on syytä rauhoittaa "isojen koirien" elämää ja tarkkailla hetki, miten Cirun näkötilanne ja vanhusten terveydentila kestäisi uuden laumanjäsenen saapumisen. En toki ole luopunut unelmastani, siirtänyt sitä vaan ja nyt keskityn nauttimaan vielä hetken pentukatraasta ja antamaan jäljelle jäävän ylimääräisen aikani isommille.

Vauhti kiihtyy

Vauhti kiihtyy niin pennuilla kuin kotiväelläkin. Pennut alkavat olla hyvin tietoisia omista sosiaalisista tarpeistaan ja pikkutassut portin reunaa vasten sirkuttavat kuorossa, että "tulkaa viihdyttämään, tulkaa viihdyttämään...!" Kun sirkutus ei tuota tulosta, alkaa hurja hypinnän mäiske porttia vasten tyyliin "me huudettiin, että VIIHDYTTÄMÄÄN, miksei palvelu pelaa...???!!!"

Olemme yrittäneet roudata natikoita ulos niin usein kuin mahdollista, jotta pääsisivät purkamaan energiaansa siellä riehumiseen. Seuraava videopätkä oli kuvattava salaa kukkapuskien takaa, koska jos ne bongaavat minun olevan lähellä, koko sakki alkaa kuorossa kiivetä porttia vasten ja kiljua seuraa (koska kello oli jo yli kymmenen, ajattelin säästää naapureiden hermoja). Koko illan ukkosti ja satoi, eikä päästy ulos aikaisemmin.

Eläinlääkärin tarkastus oli eilen ja yllätykseksemme pennut käyttäytyivät tosi reippaasti ja fiksusti, eikä saatu aikaiseksi yhtään teatraalista kiljumisperformanssia. Päinvastoin suurin osa pennuista tutustui Maija-tätiin häntä heiluen ja kieli lirputtaen. Lacu käytti kuolleeksiheittäytymis-strategiaa ja oli ihan hiljaa paikallaan; muistan että Yodo oli pienenä poikana ihan samanlainen. Kuvassa on käsittelyn alla Lilla.

Mitään odottamatonta ei pentutarkastuksessa löytynyt; pojilta jäädään vielä odottelemaan kulkusia ja parilla tytöllä oli kapoinen alaleuka. Näiden suhteen aika tehnee tehtävänsä, pennut kun tosiaan olivat vielä kovin pieniä tarkastettaviksi. Halusin kuitenkin, että Maija tekee sirutuksen ennen lomalle jääntiään; Maija kun on maailman paras siruttaja ja pentutarkastuksen tekijä !

Kulunut viikko oli tosi kiva siinäkin suhteessa, että meitä moikkaamassa kävi kesälomareissullaan Iisalmen Ressu ja Lahden Riina. Tulkaa poikkeamaan useamminkin !

Pennut ovat alkaneet vihdoinkin syödä nappuloita. Tähän asti ne ovat olleet sitä mieltä, että jauheliha on jees kermaviilin kera, mutta pehmitetyt nappulat yök. Peki on alkanut vieroittaa pentuja mammanmaidosta ja ilmeisesti se on muuttanut ipanoiden mielipidettä myös nappuloiden suhteen. Hyvä näin, pääsee Pekikin taas lihottamaan itseään, imetys kun vei perinteiseen tapaan mamman aika tavalla kuivaan kuosiin.

Sinällään kyllä mielenkiintoista aina huomata, miten paljon aikaa tämä pentujen ja kuuden oman koiran yhdistelmä vie; laiskanpulskea huushollinpitäjä meikäläinen on aina ollut, mutta nyt tuntuu, että tunnit vuorokaudessa ei vaan riitä mihinkään. Siis noihin siivous-, ym. touhuihin tarkoitan. Paljon kivempaa löhöillä pentujen seassa tai surffata metsässä ja uimassa isojen koirien kanssa. Niin että anteeksi vaan pentujen katsojat, jos sukat tarttuu kiinni lattiaan...:)

Ai joo, ja vaihdoin ainakin väliaikaisesti blogin taustavärin siniseksi ihan vaan tasapuolisuuden periaatteesta Lacua ja Lucaa kohtaan:)