maanantai 30. toukokuuta 2011

Persoona löytymässä

Hmm. Näyttää siltä, että joukosta on erottumassa Persoona. Tyyppi, joka tekee kaiken omalla tavallaan jo nyt. Jokainen päätelkööt videolta, kuka se noista pennuista olisi. Todella haastava tehtävä:)
(- Ja Marialle tiedoksi, että kyllä, se on todellakin taas  Puupää...)


sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Riviin järjesty !

Meillä on aloitettu tottelevaisuuskoulutukset pennuille. Ensimmäinen harjoitus oli järjestyä riviin. Yksi oli rikkuri ja karkasi ilman lupaa tissille. Pitää miettiä rangaistus mokomalle:)

Riviin järjestyneet...

Karkuri

lauantai 28. toukokuuta 2011

Lauantai

Syödään, kasvetaan ja opetellaan videoiden laittoa blogiin...;)


Miten tää tietokonemaailma voikin olla niin ihmeellistä ja vaikeaa meikäläiselle...???

Kommentoikaa, näkyykö toi video muillakin kuin mulla (joskin vaatii toooosi pitkän latautumisajan...)

torstai 26. toukokuuta 2011

Torstai

Valtakunnassa kaikki hyvin. Paitsi että täällä sisällä on ihan sikalämmintä; pennut tykkää, mutta Peki ja me ihmiset läähätetään. Ei voi vielä oikein pistää vauvalasta ikkunaakaan auki, ettei pienet saa vetoa ja vilustu.

Joka tapauksessa pennut kasvaa hyvin, mutta eipä ne mitään muuta teekään kuin syö ja nukkuu:)

Äiti hoitaa

Ruokaunet

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun

Päikkärit




keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Vauvoja

Pitkä päivä on takana ja olotila hieman sekava.

Peki synnytti tänään kahdeksan suloista koiravauvaa. Lopussa synnytys jostakin syystä pitkittyi ja kaksi pennuista menehtyi jo ennen syntymäänsä. Itseä tämä tietysti suuresti murehdutti, mutta taas pitäisi ottaa oppia luonnon tavasta selviytyä; Peki itse ei jäänyt enkelivauvojensa perään itkemään vaan onnellisen puuhakkaana keskittyi niihin, jotka olivat elossa ja hyväkuntoisia. Eli elämä jatkuu.

Päivän loppusaldona siis kuusi pirteää perron alkua; kaksi poikaa ja neljä tyttöä. Ja jymyjuttu; ekana syntynyt poika on musta !!! Loppujen viiden värin voinee jotenkin arvata...

Yritän saada kuvia otettua, kunhan ensin saan päivän touhujen jäljet siivottua, itseni mukaan lukien.

- Ja nallen alla siis uudet tulokkaat; ei mitään huippuvalokuvausta, mutta näkeepähän kuitenkin jotenkin, millaiselta pikkuiset näyttää...

Kaverilta vuosia sitten saatu "synnytysenkeli" suojelutehtävässään vauvalan nurkassa.

poika 1

poika 2

tyttö 1

tyttö 2

tyttö 3

tyttö 4

tiistai 24. toukokuuta 2011

Tästä se lähtee...

...eli synnytys on vihdoinkin käynnistynyt:) Lämmöt tippuivat aamulla alas ja päivällä Peki alkoi tyhjentää mahaansa ja tehdä pesää.

Olo on selvästi kehno ja Peki hakeutuu koko ajan viereen paijailuja hakemaan. Pekin entisellä pennutuskaavalla pennut syntyvät joko huomenna päivällä tai sitä seuraavana yönä. Mennään nimittäin aina pitkän kaavan mukaan tässä touhussa. Ensimmäisen pentueensa Peki tosin väänsi kohtalaisen rivakalla tahdilla.

Mutta minäpä lähden tässä lepäilemään Pekin kanssa pentulaatikkoon. Taitaa tulla huomenna palkaton rokulipäivä töistä...

Pidän teidät pennunostajat ajan tasalla joko puhelimitse tai tämän blogin välityksellä, riippuen siitä, miten nopeasti tilanne etenee.

Onnellinen pesäntekijä

maanantai 23. toukokuuta 2011

Lyllerrystä

Käytiin iltalenkillä Pekin kanssa. Alkoi ihan säälittää reppana, kun kauhoi hajareisin eteenpäin tisujen hakatessa polviin. Mutta ei haitannut eteenpäin menemistä, semmoista vauhtia pisteli, että hyvä kun perässä pysyin. Kotona sitten rauhoituttiin pentulaatikossa ja hieroskelin mammaa selästä, kun näytti että lenkki teki väliaikaisesti olon kehnommaksi vauvojen jamitellessa mahassa oikein kunnolla.

Jatketaan odottelemista. Ja Merja, Ettalle terkkuja, että ei minkäänlaisia toiveita muista kuin ruskeista siskoista:) Tuija on tehnyt jo pienet tunnistuspannat valmiiksi...

Ei mitään uutta...

Hmph. Tämä on just se kaikkein ärsyttävin vaihe koiran tiineyttä, kun itse alkaa kauheesti odottaa, että jotain tapahtuisi ja koira on täysin rauhallinen ja iloinen eikä mikään viittaa siihen, että pennut ihan oikeesti putkahtaisivat ulos jonain lähipäivistä.

Mutta hyvä näin. Nyt pennut ovat jo niin isoja, että ne selviytyvät. Vielä puolitoista viikkoa sitten blogia avatessani tuntui ihan mahdottomalta, että tuo otus pysyisi yhtenä kappaleena tänne asti. Pekin maha on nyt laskeutunut ja ilmeisesti myös Pekin on näin ollen parempi olla, ainakaan se ei enää ähky yhtä paljon kuin ennen:) Jäätävän kokoinen tuo maha silti edelleen on.

Tuija lupautui tekemään vauvoille pikkupannat tunnistusta varten. Jotenkin se nimittäin on ennalta-arvattavaa, että kaikki pennut ovat ruskeita ja näyttävät ihan toistensa kopioilta:)

Kennelimme ovet ovat nyt sulkeutuneet muutamaksi viikoksi, jotta Peki saa synnytys- ja vauvanhoitorauhan alkuajoiksi. Maria kävi vielä ihastelemassa Pekin jättimahaa lauantaina; kiitos Marialle myös lenkkiseurasta ja ihanasta, suussasulavasta piiraasta !


Perjantaina kahvilla Anita ja syliin yhtäkkiä ilmestynyt "lentävä espanjalainen"...



perjantai 20. toukokuuta 2011

Pentulaatikko paikallaan

Kaiken tämän koulunlopetushässäkän keskellä heräsin (Anitan herättelemänä:)) tietoisuuteen, että Pekin pennut ihan oikeasti syntyvät pian ja vauvala on saatava kuntoon. Niinpä jynssäsin viime yönä vauvalaa puhtaaksi kahden aikaan yöllä, korjattuani ensin oppilaiden englannin kokeita kolme tuntia puoleen yöhön saakka (vinkiksi niille, jotka ihmettelevät, mitä opettajat tekevät ansaitakseen kuuluisan pitkän, kadehditun kesälomansa). Kun sitten sanoin Pekille tänään, että "tuutkos kattoo mitä oon sulle laittanu", Peki kipitti vauvalaan ja katsoi minua ilmeellä "jo oli aikakin"...Eli pyörähdettiin pentulaatikossa hakemassa tuntumaa tulevaan, mutta todettiin, että antaahan varrota vielä hetken.

Mittasin aamulla Pekin lämmön ja entisten muistiinpanojen perusteella näyttäisi, että h-hetki koittaisi ensi viikon lopulla, todennäköisesti torstaina tai perjantaina.


Onneksi Ilkka teki joskus vuosia sitten kunnon pentulaatikon; monta pentuetta se on jo nähnyt, mutta pieniä käytön jälkiä lukuun ottamatta on edelleen täysin kuosissaan.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Darth Vader ?

Peki elää ilmeisesti keskellä Tähtien sotaa ja kuvittelee olevansa Darth Vader. Illat ja yöt se köhisee niin, että pelkän äänen kuullessaan joku saattaisi alkaa vaikka pelätä...

Rouva kävi muutama päivä sitten myös kampaajalla tulevan iloisen perhetapahtuman johdosta. Lieneekö kaunistunut sillä käynnillä, siitä voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä:) Maha ainakin tuntui hieman soukkenevan pelkän kampauksen avulla. (Tai siitäkin voi sitten jokainen muodostaa oman mielipiteensä allaolevien kuvien pohjalta.)

Vielä viime perjantaina Peki oli mukana metsälenkillä ja hyppi uimalammikon rannalta veteen sellaisia loikkia, että katsoin parhaimmaksi viheltää pelin poikki ja siirtää ympäri lammikkoa uivan ja keppejä keräilevän koiramamman autoon lepäilemään. Siihen jäi metsälenkit ja eilen lyhyelle hihnalenkille lähdettäessä Peki oli jo sen näköinen, että "et voi olla tosissas". Tosin sitten päästyämme tutun reitin puoliväliin Peki lähti hölkkäämään niin hirmuvauhtia kotia kohden maha puolelta toiselle hölskyen, että sain taas muistutella rouvaa hänen tilaansa sopivasta etenemisnopeudesta.

Nyt pitäisi alkaa laittaa vauvalaa pikku hiljaa jo kuntoon. Tuntuu vaan, että kun kuraa tulee niin hirveästi koko ajan sisälle koirien tassuissa, niin tuommoinen vauvalan desinfiointi on aika turhaa touhua. Jotenkin se kura aina kulkeutuu joka paikkaan, vaikkei koirat varsinaisesti liikkuisikaan kyseisissä paikoissa.

Mutta tässä sitten päivän tuore kuvapläjäys.

Ei oikein taivu enää...
Naapurit haukun joka tapauksessa edelleen...
Suojaväri
Enhän mä niin paksu ookaan...?!
Vielä viikko odottelua...

maanantai 16. toukokuuta 2011

Blogi avattu:)

Eli päätinpä kokeilla blogin luomista, jotta te ihanat uudet ja vanhat pennunostajat -ja muutkin tutut-pääsisitte elämään mukana Pekin viimeisten pentujen syntymässä ja kasvussa.

(Yritin kyllä aluksi luoda oikein sellaiset itse muokatut hienot systeemit tähän blogiin, mutta totesin pian, että tässä perusmallissakin taitaa olla tällaiselle tietokonetumpelolle ihan tarpeeksi haastetta...katsotaan nyt, saanko tätäkään systeemiä pelittämään.)

Pekin vauvojen syntymään on nyt siis aikaa noin puolitoista viikkoa. Peki voi erittäin paksusti, mutta on tapansa mukaan hyvin onnellinen ja tyytyväinen olotilaansa. Toissailtana ensimmäisen kerran tuntui pienten tassujen töpsöttelyä ja möyrintää Pekin mahassa. Voi juku, mitenhän sitä jaksaa odotella vielä tämän loppuajan ! (Tosin kyllä opettajan arki ennen koulun loppua on onneksi sen verran kiireinen, että vapaa-ajan ongelmia tuskin ehtii tulla tälläkään välillä...)

Eli siirrytäänpä nyt testaamaan, tavoittaako tämä blogi lukijansa vai pitääkö minun mahdollisesti mennä hakemaan vielä hieman lisää tietokoneoppia viisaammilta...