tiistai 18. kesäkuuta 2013

Ciru 7v

Miin kanssa käyty näyttelyssä; meni paremmin kuin hyvin ja tuloksena EH ! Ihana pikkusintti <3.
Kisattiin jokusia kisoja agilityssakin, mutta keinu muodostui sen verran möröksi meille, että tarttee saada lisää treeniä alle ja itseluottamusta kehiin ennenkuin taas lähdetään baanalle. Kyllä se siitä, ei oo kiirusta.

Mun oma rakas sokkopöllö täyttää tänään 7v. Aina minä vaan jaksan ihailla Cirun valoisaa elämänasennetta. Mitä siitä, jos näkö meni; jalat ja pää toimii, joten elämä jatkuu niinkuin ennenkin. Jollain ihme kylkiviiva-aistilla se painelee menemään metsässä ja huippuna oli tämän päivän synttäriagilitykeikka:

Ihmeotus <3.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Me kisataan taas !

Päätin sittenkin kohdata sisäiset mörköni samantien ja ilmoitin meidät Miikun kanssa ATT:n kisoihin heti Miin tultua kisaikään. Voi että ihminen voi tulla iloiseksi pienistä isoista asioista; ei ollut paljon väliä, miten kisat meni, kunhan vaan saatiin taas olla menossa mukana ! Ja loppujen lopuksi yllättävän hyvin ne kisat sitten menikin; eka radalta nolla ja toiselta harmittava lentokeinu.

Veljekset Ali ja Naga aloittivat myös kisaamisen samoissa kisoissa -odotetusti huomattavasti Miitä vauhdikkaammin- ja molemmat kaverukset pääsivät pokkaamaan ensimmäiset palkintosijansa sijoittuen vuorollaan kakkosiksi ! Onnea hurjasti tälle vauhdikkaalle kaksikolle ohjaajineen ! Näitä menijöitä tuskin nähdään kovin kauaa ykkösissä tai kakkosissakaan, sen verran makeeta oli meno !

Sunnuntaina mennään Miin kanssa yrittämään näyttelytulosta Euraan. Toivoisin niin kovin, että saataisiin se pakollinen H, ettei tarviis sen jälkeen ihan justiinsa suunnistaa kehään vaan saisin Miin parturoitua ja päästäisiin keventynein mielin ja karvoin jatkamaan treenausta...

lauantai 26. tammikuuta 2013

Uusi vuosi

Uusi vuosi toi tullessaan muutoksia ja iloisiakin ylläreitä.

Ensinnäkin Namu siirtyi Marian ja Lillan kotiin Marian koiraksi. Ilmeisesti Namu oli koko elämänsä ajatellut olevansa Marian koira ja meillä vain tilapäishoidossa; se jätti meidät taakseen katsomatta:) Marian kanssa Namu tulee saamaan arvoisensa arkielämän kaverikoiran roolissa. Luopuminen omasta koirasta ei todellakaan ole helppoa, mutta kun näkee miten onnellinen se "uudessa" kodissaan on, ymmärtää, että olisi ollut väärin pitää koiraa meillä vain siitä itsekkäästä syystä, että se on niin mukava.

Turun KV-näyttely toi meille himotun täyspotin; harvoin kukaan on varmaankaan tuulettanut niin kovaäänisesti kuin me Ebban saatua EH:n myötä virallisen agilityvalion arvon ! Kun myös Ali sai EH:n tulevaa agilityvalioitumistaan varten (:)), Namu ERI:n ja Baila cacibin ollen VSP, oli päivä täydellinen!

Miin kanssa agilitytreenit etenevät hitaasti, mutta varmasti. Miin veljet aloittanevat kisaamisen heti maaliskuussa, me Miin kanssa ehkä kesällä. Nautin niin kovin tästä matkasta, mitä Miin kanssa agilitysaralla koko ajan tehdään ! Välillä tulee sääli ja surku Cirun puolesta; kunpa olisimme saaneet jatkaa yhdessä agilitya, Ciru olisi nauttinut siitä niin kovin ! Mutta ehkä kaikkien näiden kökköjuttujen tarkoitus on opettaa elämään tässä hetkessä ja nauttimaan ja arvostamaan joka ikistä kertaa, minkä koirasi kanssa pääset yhdessä tekemään. Joka kerta kun voi olla se viimeinen. Kliseistä, mutta niin totta. Joten saa potkaista ahteriin, jos kuulette minun ruikuttavan treeni- tai kisakentällä:)

Joka tapauksessa onnea ja menestystä kaikille koiraystäville (ja miksei kaikille muillekin) vuodelle 2013 !