Ihme juttu, olipa töissä tai lomalla, aika kuluu aina ihan yhtä nopeasti:)
Mitäs tällä välin oikein oisikaan tapahtunut. Hmm, ei kai mitään merkillistä. Koiravauvoja yritettin saada aikaiseksi, mutta meni mokomilta vaan lystinpidoksi koko homma ! Niinpä päätettiin sitten siirtää projektia näillä näkymin vuodella eteenpäin, jotta itsellä jäisi aikaa tällä välin ajaa nämä omat pikkunaperot sisään agilityn ihmeelliseen maailmaan, Miillä toivottavasti myös kisaamisen osalta ensi keväänä/kesänä. Eli pentuja ei meidän kennelissä siis ole eikä tule seuraavaan vuoteen.
Ilkka puursi sitkeästi gradunsa valmiiksi vihdoin ja viimein (loistavin arvosanoin kaiken lisäksi!), palkitsi itsensä toteuttamalla vuosikymmenten aikaisen unelmansa moottoripyörästä, huristelee nyt motskarillaan pitkin teitä samalla kun minä juoksen ympäriinsä aina sinne, missä on jotain agilityyn liittyvää:)
Marian kanssa tehtiin oikein A-luokan reissu agilityn SM-kisoihin Tikkakoskelle. Sää suosi huonoista ennustuksista huolimatta ja kesän rusketus tuli hankittua, majoituspaikka oli loistava samoin kuin kyseisen paikan ruokatarjonta (mainos; yövyimme Hotel Scandicissa), koirien kisasuoritukset olivat upeaa katsottavaa ja seura mitä mukavinta ! Omat kasvatit Soolo, Peso, Ebba ja Fico tekivät hienoja ratasuorituksia, mutta tällä kertaa ne eivät riittäneet vielä finaalikierrokselle. Luottokoira Ebba ei kuitenkaan lähtenyt reissusta tyhjin käsin pois vaan oli perjantain kisassa kakkonen 90 koirasta !!! Ihana Ebba <3. Kun superkouluttajamme Elina vielä kisasi itsensä ja Omien suomenmestareiksi makseissa, oli kisareissu saatu loistavaan päätökseen !
Viimeiset koulutukset itseni ja Miin osalta saatiin kevätkaudelta loppuun ja taas pientä mörkökautta potien siirryimme kesälaitumille hiomaan jo opittuja juttuja ja pitämään pientä kesälomaa agilitysta. Pikku-Namu on alkanut myös hieman ymmärtää jutun päälle, onpas se suostunut jopa ottamaan muutaman juoksuaskeleenkin kentällä jo:) Rohkeutta tällä pikkupimulla riittää vaikka muille jakaa ja Miitä pelottavat asiat sujuvat Namulta tuosta noin vaan. Ehkä niitä juoksuaskeliakin alkaa matkan varrella tulla joskus lisää:) Valitettavasti tosin näyttää siltä, että Namu kasvaa sen verran kohisten, että maksi-luokka on odottamassa tätä menijää. Ykköset ja kakkoset me voidaan omaksi iloksemme ehkä kisata, mutta kolmosiin en pienen vesikoiran kanssa enää lähde. Jalkaansa laahaava Yodo-pappa on liian elävä esimerkki siitä, mitä on pistää 43,5 cm korkea koira hyppäämään maksien 65-hyppyjä. No, eipä kaikista tarvitse agilitykoiria tullakaan ja ainahan tätä lajia voi harrastaa ihan omaksi ja koiran iloksi matalammillakin hypyillä.
Olin sangen huolestunut omasta juhannuksen vietostani etukäteen, kun rakkaat ystäväni ensin ilmoittivat, etteivät tänä vuonna osallistuisi perinteisiin Tuorlan juhannuskisoihin. Pienen painostuksen jälkeen Taru jälleen kerran pelasti tilanteen ilmoittamalla Soolon ja Ebban perjantain kisoihin. Näin juhannus oli pelastettu ja minun kaavoihin kangistuneen ei tarvinnutkaan siivota kaappeja tai tehdä jotain muuta itselleni tyypillistä juhannustoimintaa vaan pääsin sittenkin istuskelemaan ihanaan auringonpaisteeseen katselemaan ystävieni agiliitämistä! Oli se vaan taas kerran NIIIIIN kivaa ja tulostakin syntyi, kun sekä Ebba että Soolo saivat taas yhdet SM-nollat kotiinviemisiksi.
Tarvii jossain vaiheessa purkaa kuvat kamerasta koneelle, jos siellä sattuis vaikka olemaan jotain mitä en nyt tässä muista. Ai joo, no ainakin Namu korkkasi näyttelyuransa Laitilan mätsärissä ja oli punaisten pentujen kolmas:) Ihana Namu, jolla ei edes panta ole ollut päässä kuin muutaman kerran; me kun ollaan niin villejä ja vapaita metsämenijöitä... Namu pussasi tuomaria ja seisoikin kuin vanha tekijä, vaikkei oltu edes treenattu. On se aika mainio vipeltäjä <3 !
Muitakin mätsärimenestyjiä on ollut kevään pennuissa; Mila oli palkinnoilla omalla puolellaan Suomea ja Xavi pääsi jopa BIS-kehään palkittavaksi. Huipputaitavia pikku söpöläisiä !