Pentulassa

Kävin vierailulla Raumalla pikkuisia katsomassa. Hyvin voivat, sekä vauvat että äiti. Miten pikkupennut voivatkaan aina olla niin syötävän ihania ja hyväntuoksuisia !

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Tyttö

Voi apua...

...mikä ilta ja yö takana.

Menin eilen Raumalle valmistautumaan kätilöintiin, kun Ebban synnytys käynnistyi päivällä. Kaikki meni ihan oppikirjojen mukaisesti, mutta kun päästiin itse asiaan, homma tyssäsi eikä lähtenyt etenemään loppuun asti Ebban kovista yrityksistä huolimatta. Ei auttanut muu kuin yöllä lähteä päivystävälle, joka totesi ensimmäisen pennun olevan virheasennossa synnytyskanavassa. Lääkäri teki Ebban kunnioitettavalla avustuksella kaiken mahdollisen saadakseen pennun ulos omin avuin, mutta ei se vaan onnistunut ja lopulta oli pakko turvautua leikkaukseen, jotta edes osa pennuista saataisiin ajoissa turvallisesti tähän maailmaan. "Tulpan" selviämisestä lääkäri ei antanut takeita, mutta leikkauksen jälkeen kaikkien ultrassa näkyneiden neljän pennun todettiin olevan hengissä ja olosuhteisiin nähden jopa tosi pirteitä, -jopa tuon vastarannankiiski Tulpankin. Tulppa osoittautui hyvin pian muutenkin paitsi todella kauniiksi myös äärettömän määrätietoiseksi sähläriksi ja kiukkuiseksi pieneksi koiranaluksi  ("mull on nälkä, miksei se tissi jo löydy, mihin mä nyt jouduin...!!!") :)

Takaisin Tarulle tulon jälkeen olimme niin väsyneitä (ei siis nukuttu koko yönä), toisaalta huojentuneita ja toisaalta taas Ebban ja pentujen jatkon puolesta huolissamme, että ei oikein enää tiedetty, itkeäkö vai nauraa. Taidettiin tehdä molempia. Oppipahan taas arvostamaan sitä, miten hyvin meilläkin tähän asti kaiken kaikkiaan on mennyt noiden synnytysten suhteen. Ja Ebban arvostus nousi entisestään; tätä pikku taistelijaa ei tosiaankaan voi muuta kuin ihailla sen luottamuksesta ihmisiin ja halusta yrittää parhaansa sinnikkäästi loppuun asti.

No, lopputulos siis kuitenkin oli neljä pentua; 3 ruskeaa/ruskea-valkoista poikaa ja yksi ruskea tyttö.
Ebbakin voi kohtalaisen hyvin, mitä nyt tietty on kipeä leikkauksen jäljiltä. Vauvat saavat siitä huolimatta kuitenkin onneksi mammanmaitoa syödäkseen, joten eiköhän se siitä riemuksi muutu. Uskotaan ja toivotaan näin.  Koettakaa Raumanväki itse vaan nyt jaksaa sen hullunmyllyn keskellä, yritän tulla jeesimään niin paljon kuin suinkin pääsen ja ennätän...

Lähestyy, lähestyy...

...hetken jo toivottiin, että oltais päästy tänään tai ensi yönä kätilöimään, kun Ebban lämmöt laski eilen aamulla niihin kuuluisiin lämpöpiikkilukemiin, mutta ei, ei, Ebba pihtaa... Joten jäädään siis kärvistelemään odotuksen tuskassa Tarun kanssa (Ebballahan ne tuskat tosin pitäis olla eikä meillä?). Tässä Tarulta tuore "viime hetken" kuva Ebbasta ja muista Rauman hulluista kiven pyörittäjistä.

Tänään oli MynSK:n agilityn seuramestaruuskisat. Haikealla, mutta hyvällä  mielellä luovutin kiertopokaalin uudelle seuranmestarille, meni varmasti oikeaan osoitteeseen, onnea Pirkko & Robin !

Että palataanpa asiaan ja blogiin, kunhan Ebballe kuuluu jotain.   

- ja tällainen jälkilisäys vaan, että tuo Ebban lämpöpiikki osoittautui lopulta feikiksi eli jouduimme sitten aloittamaan homman ajatuksellisesti kokonaan uudestaan...:) Nähtäväksi nyt sitten jää, milloin päästään tositoimiin.

Lisää tapaamisia

Kivat tapaamiset kasvattien ja heidän omistajiensa kanssa jatkuivat. Eilen kävi Anja Peson kanssa vierailulla; Anjalle isot kiitokset huippuhyvästä hieronnasta, hartiat ja selkä saivat upeaa käsittelyä ! Peso viihdytti meitä pihalta löytämänsä kiven kanssa leikkimisellä (mikä noita Rauman koiria vaivaa???), mutta malttoi sentään hetkeksi rauhoittua poseeraukseenkin kukkapuskan äärelle:)

Tänään menimme Vehmaalle lenkille Marian, Sinin, Lillan, Nupun ja Pikin kanssa. Mielenkiinnolla odotin etukäteen, miten  meidän itseriittoiset roturasistikoiramme suhtautuisivat isoon mustaan snautseriin, mutta ihan hienostihan se tutustuminen sujui. Tosin kyllä suurin osa lenkin onnistumisesta meni varmaan Pikin rauhallisen käytöksen ja hyvän itsetunnon piikkiin; se kun ei turhia Pekin muutamasta välttämättömästä alkutuuppaisusta välittänyt. Lopulta Pekikin ilmeisesti totesi, että vastassa oli vähän turhan iso ja itsetietoinen tönittävä ja päätti mennä loppulenkin oman porukan kanssa juosten ja leikkien. Muut koirat eivät juurikaan tähän uuteen isoon tuttavuuteen reagoineet vaan touhusivat omia juttujaan normaaliin malliin.  Tämä Piki oli kyllä aika hauska suohirviö; minä kun olen aina luullut, että vesikoirat ovat pahimpia mahdollisia kurapluttaajia, mutta kyllä Piki vei voiton ihan kevyesti tässä sarjassa:)

Nupusta meidän koirat näyttivät tuumivan, että "onhan noita nähty", eivätkä noteeranneet laumaan liittynyttä uutta vesiäistä mitenkään. Nuppu on aivan ihastuttava ! Jotenkin tuntui koko ajan Nuppua katsoessa, että olisi katsonut isänsä Hugon ruskeaa versiota; sama energiamäärä ja itseluottamus eikä pahuudesta häivääkään !

Koko katras, paitsi että Minttu katosi jonnekin...

Pikku Lilla piipersi urheasti mukana koko lenkin ja leikit jatkui vielä Nupun kanssa meidän ihmisväen tultua iltakahville meille. Mahtaa pikkuipanaa väsyttää illalla:)

 

Ja loppukevennys vielä; en jaksanut lähteä viemään yhtä pahvilaatikkoa keräyspisteeseen, joten heitin sen pohjalle tyynyn ja päälle vanhan koiransängyn teddykankaan. Tätä petiä on testattu innolla kaikkien koirien voimin ja tulipahan taas todistettua, että kaiken koirien mielestä hienon ei aina tarvitse olla suurella rahalla kaupasta ostettua...:)

Ajat muuttuu, - ja nimi

Tuo "Peki ja ipanat" alkoi tuntua sen verran harhaan johtavalta otsikolta, että vaihdoimme blogin nimen ja osoitteen,  että Googlekin pysyisi kennelimme toiminnassa mukana varsinaisten kotisivujen ollessa remontin alla. Joten jatkossa meidät siis löytää täältä.

Eipä pitkään ehditty murehtia pentujen lähtöä. Talon tyhjettyä alkoi pienen hengähdystauon jälkeen pentujen aiheuttaman sotkun siivous ja sitten pitikin jo lähteä ihan oikeisiiin töihin. Taru haki pentulaatikon ja muut tykötarpeet Raumalle odottamaan Ebban pentuja ja elämä täällä asettautui siis arkisiin uomiinsa.

Pennut ovat kuuleman ja blogien perusteella kotiutuneet uusiin koteihinsa hienosti. Lilla-pienoinen ilahdutti meitä torstaina tulemalla metsälenkille mukaan. Peki oli revetä liitoksistaan oman vauvansa nähdessään:) Oli tosi liikuttavaa seurata äidin ja tyttären touhuja, tässä pieni leikkihetki kotiin tultua:

Muutenkin oli kiva ja koiratäyteinen viikko (töistä huolimatta), kun Anita tuli tiistaina Ellin ja Inez´n kanssa mukaan lenkille ja Minna ja Awa mustikkametsään kaveriksi keskiviikkona. Ensi viikolla treffaamme taas Lillan kanssa ja mukaan tulee myös Sini ja Nuppu, kivaa nähdä pitkän tauon jälkeen !

Isot koirat ovat nauttineet  rauhallisesta elämästä ilman pentuja. Olemme viettäneet paljon aikaa metsässä, minä lähinnä mustikoita poimien, koirat niitä edeltä syöden ja kun ovat saaneet mahansa täyteen, ovat leikkineet rosvoa ja poliisia juosten ympäri tienoota tanner tömisten. Ne ovat itselle aina sellaisia elämän huippuhetkiä; ympärillä metsän rauha, kiirettömyys ja leikkivät koirat.

Murhetta on tuonut Cirun entisestään huononnut näkö ja Taran lisääntyvät selkä-/jalkakivut. Nähtäväksi jää, miten Ciru sopeutuu uuteen pimeään maailmaansa. Olen alkanut kaiken varalta psyykata itseäni mahdolliseen edessä olevaan luopumisen tuskaan. Miten siitä ikinä tulisin selviämään, en uskalla edes ajatella. Mutta nyt pitää vaan opetella nauttimaan joka päivästä,  joka hetkestä nykyisellä kokoonpanolla. Kaiholla otin äsken esille Cirun agilitykiertopalkintopystin vietäväksi viimeistä kertaa kaiverrettavaksi Cirun nimiin ennen luovutusta seuraavalle MynSK:n tulevissa seuramestiksissä ( joihin siis emme enää pysty osallistumaan). Laitettakoon tähän Cirun uran kunniaksi kuva upeasta pokaalista; harvalla on neljävuotiaana neljä kiinnitystä kyseiseen pokaaliin:) Sitä viidettä toivoin meidän vielä pääsevän tavoittelemaan, mutta valitettavasti jäi haaveeksi... Cirulle kiitos niistä lukuisista ilon hetkistä, joita pääsimme yhdessä harrastuksemme puitteissa kokemaan.

Nyt jäämme sitten odottelemaan Ebban synnytystä. Tilaus olisi vetämässä seuraavaan viikonloppuun, mutta todennäköisemmin joudumme kuitenkin odottelemaan sinne alkuviikkoon. Toivoisin kuitenkin kovasti pääseväni mukaan kätilöimään, se on joka kerta niin henkeä salpaavan koskettavaa touhua. Pieniä uusia vauvaperroja, voiko mitään ihanampaa olla ?!

Myös Emmalle on sulhanen katsottuna. Odottelemme juoksuja pikapuoliin ja toivomme, että pääsisimme loppuvuodesta kokemaan uuden elämän ihmeen myös sieltä suunnasta. Tosi kiva yhdistelmä olisi luvassa, jos kaikki menisi odotusten mukaisesti.

Saimme juuri tiedon, että Vicky (Bonachón Ibby) oli Niinan luotsaamana ollut Joensuun KV-näyttelyssä ROP saaden siinä ohella siis myös SERTin ja CACIBin, onnea hurjasti sekä Niinalle että Vickyn kotiväelle ! Ja peukut tietty pystyyn iltapäivän RYP-kehiä ajatellen...

...ja Niina soitteli illemmalla ja kertoi Vickyn olleen RYP2 !!! Wau, hipposen hienoo !!! Onnittelut Joensuun väelle upeasta näyttelymenestyksestä !

(valokuva Niina Tervonen)

Aika hieno ja historiallinen viikko ollut muutenkin kennelimme harrastuspuolella; viime sunnuntaina Anja ja Peso ottivat tuplavoiton Lempäälässä, eikä triplavoittokaan kennelille ollut kaukana, kun Taru ja Soolo olivat kolmannessa kisassa kakkosia häviten vain viisi sadasosaa voittajalle:) Tämänpäiväisen näyttelytuloksen kruunasi myöhemmin soitto Pohjanmaalta eli Etta Merjan luotsaamana oli suorittanut spanielien taipparit ensimmäisenä kennelimme koirana ! Ja tulipa mieleen vielä sekin, että Ilona ja Myy nousivat hiljattain kolmosluokkaan agilityssa komealla voitolla kakkosluokassa. Upeita suorituksia, onnea kaikille tasapuolisesti, olemme teistä enemmän kuin ylpeitä !!!