lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kohti uutta... ja ehkä pentuja myös?

Takana on melko myllerryksen täyteinen vuosi täynnä surua ja iloa.

Juuri kun alkoi tuntua siltä, että elämä palaisi pätkittäin uomiinsa Cirun lähdön jälkeen, Yodo sairastui marraskuun lopussa akuutisti ja edessä oli uusi luopumisen tuska Yodon jättäessä meidät kunnioitettavassa 15,5 vuoden iässä. Yodolla oli erityisasema meidän sydämissämme; se oli ensimmäinen vesikoiramme, josta sai alkunsa niin kasvatustyömme kuin oma agilityharrastuksenikin. Yodolta itseltään emme valitettavasti  jälkikasvua saaneet, mutta sen ihastuttavan olemuksen innoittamana lähdimme kuitenkin seikkailumatkalle tämän kiehtovan rodun pariin. Yodo eli pitkän, iloisen koiranelämän tyttölaumansa kanssa ja lähti pois likimain saappaat jalassa. Jopo-koiria oli maailmassa vain yksi ja ainoa ja tulemme ikuisesti rakastamaan sitä muistoissamme <3.


Tiedossa toki oli, että koirien ollessa kovin saman ikäisiä keskenään myös poislähdöt tulisivat seuraamaan toisiaan ehkä nopeallakin syklillä. Helmikuussa jouduimme laskemaan enkeliosastolle myös Taran. Tara oli maailman ehkä kiltein ja vaatimattomin vesikoira, täysin omalaatuinen persoona, jonka poismeno jätti yllättävänkin ison aukon kotiin. Ei kukaan enää aamulla ollut vislaamassa korvat hörössä mahan päällä pomppien, miten ihana uusi aamu oli jälleen koittanut.


Niin vahvasti olemme kaikki nämä vuodet eläneet koiriemme ehdoilla, että jokaisen koiran poismeno on tuntunut vievän mukanaan myös palan omaa itseämme, mikään ei ole ollut sen jälkeen enää niin kuin ennen.

Surun ohella on koettu myös paljon iloa. Itseni kohdalla se on lähinnä tarkoittanut pikku-Toton kasvamista ihan oikeaksi agilitykoiraksi. Toto oppi agilityn salat vähän kuin ohimennen, yhtäkkiä leikkimisen lomassa vain huomasin sen osaavankin yllättävän paljon ja syksyllä se voitti jopa MynSK:n seuramestaruuden täytettyään edellisenä päivänä vasta vuoden. Piinaavaa oli seuraavan puolen vuoden aikana odotella kisaiän täyttymistä ja virallista mittausta, joka onneksi kuitenkin lopulta piti Toton medi-luokassa ja pääsimme kisaamaan. Toto on niin passeli koira minulle; menee juuri sinne minne pyydetään ja sen verran verkkaisesti, että tällainen täti-ihminenkin pysyy mukana :)  Muutenkin se kotioloissakin toimii kuin ihmisen mieli, ihana pörriäinen !


Ilkan iloksi meille tuli viikko sitten bc Milli (Piggyland´s Yellow Submarine). Reipas pikkuinen tuo on ja kotiutunut hyvin (paitsi jos Mintulta kysytään...).


Penturintamallakin tapahtuu pitkästä aikaa. Namu  (Bonachón Namu) astutettiin aprillipäivänä, tulevana isänä Leon (Concurrido Dardo), iloinen musta pikkukiituri. Molemmat vanhemmat ovat terveitä ja mukavia koiruuksia, joten jos kaikki menee niinkuin pitääkin, saadaan kesäkuun alussa pentulaatikkoon hääräämään lupaavia pieniä vesikoiran alkuja. Odotetaan nyt vielä jokunen viikko ja laitetaan sitten ultrauksen jälkeen "virallinen" pentumainos näkyville, - sikäli kun pentuja tosiaan on tulossa :)