maanantai 27. helmikuuta 2012

Haikeaa...

Kuinka nopeasti aika rientääkään näitten pienokaisten kanssa ! Sunnuntaina meinasin jo pirauttaa pienet itkut, kun Emma jätti jäähyväiset vauvoilleen aamulla leikkimällä antaumuksella pienokaistensa kanssa. Iltapäivällä Emman perhe sitten tulikin jo Emmaa hakemaan ja ensimmäinen luopuminen oli edessä. Ehdittiin tulla Emman kanssa jo niin hyviksi kamuiksi (olkoonkin, että loppuaikana jouduimme muutaman kerran keskustelemaan, voiko pöydältä pölliä vieraille katettuja herkkuja tai tonkia meidän kasseja ja pölliä sieltäkin jotain mitä kätkeä suuhun ja napata leuat kiinni, juosta olohuoneen pöydän taakse karkuun ja lällättää "etpäs saa mua kiiiinniiii..."). No, tuon Emman piraijajälkeläislauman tietäen ei kyllä yhtään ihmettele, vaikka emo olikin jo valmis lähtemään kotiin omaan rauhaan. Yritin kuvata viimeisiä hetkiä yhdessä, mutta ne loppuivat hyvin lyhyeen:)


Viime viikolla O-pennut piipahtivat ekan kerran myös ulkona haistelemassa raikkaita tuulia. Kylmä meinasi pienille tulla, mutta sitkeästi pysyttiin pihalla edes pieni tovi.


Tänään Maija-eläinlääkäri kävi tarkastamassa ja siruttamassa molemmat pentueet. Olipa aikamoinen urakka! Kovin olivat tasaista, tervettä ja reipasta porukkaa nämä pikkuiset:) Sen verran on porukka myös reipasta siinäkin suhteessa, että vauvaloiden siivoaminen yksin alkaa olla N-sviitissä lähes tulkoon mahdotonta (pois tieltä, AUTS, älä revi sitä nyt pois, AUTS, AUTS, ET PURE, PEEVELI,...). Niinpä päätimme, että N:t saavat siirtyä vauvalan siivouksen ajaksi vierailulle naapurisviittiin tapaamaan puoliserkkujaan (vai mitä ne nyt sitten toisilleen ovatkaan). O-sviitti on aina helpompi siivota, kun ipanoilla ei ole vielä kunnon hampaita:)


Aikamoinen laulukuoro. Ovat mokomat niin mahdottoman seurankipeitä koko sakki, että aloittavat kauhean sirkuttamisen, kun kuulevat tai näkevät vilahduksenkin vauvalan suunnalla. Ja sitä pusujen määrää, kun maltat istua alas paikoillesi... <3

perjantai 24. helmikuuta 2012

Poseeraukset


Yllä 5-viikkoiset N.t ja alla melkein 5-viikkoiset O:t

torstai 23. helmikuuta 2012

Tapahtuu, tapahtuu...

Kaikkea pientä uutta on tehty ja kokeiltu. Agilitytreenit (hehheh) jatkuvat, tässä ne kaksi onnekasta O-pentua, jotka suostuivat pissaamaan papereille vauvalaan ennen treeneihin pääsyä ja näin ollen lunastivat pääsylippunsa olohuoneeseen, muut jäivät koisimaan vauvalaan;


Emotkin jatkoivat hauskanpitoa, kunnes vanha kisafiilis iski takaraivoon ja ilmapiiri lämpeni siinä määrin, että kaksikko pistettiin jäähylle omiin pentuloihinsa...


N-pennut olivat jo vanhoja tekijöitä, ja osa suorastaan villiintyi tästä touhusta juosten käytävää päästä päähän putken kautta, tässä Niilon taidonnäyte:


Äänisiedätys on jatkunut päivittäin ja eipä näytä kauheasti kumpaakaan porukkaa haittaavan:


Eilen piipahdimme Marian, Lillan ja Yodon kanssa moikkaamaan Lucaa ja perhettä Raumalla. Kiitos kivasta päivästä Rauman porukalle ja eritoten mitä maittavimmista tarjoiluista:)



Kun tulimme kotiin reissulta, käytimme hyväksi pientä taukoa päivän pyrytyksestä ja veimme N:t hetkeksi ulos, kun ei ihan suoraan satanut vettä niskaan:


O-pennut ovat hauskoja vipeltäjiä. Nyt kun oma vauvala on tullut tutuksi, laajennetaan maailmaa olohuoneeseen ja tämä saa Pekin tutisemaan portin toisella puolella :"VAUVOJA!!! ONKO NE MINUN???!!! TULKAA TÄNNE, MINÄ HOIDAN..."



Ja sitten vielä toissapäiväisen parturoinnin lopputulos, ihanainen pikku-Mii:)


maanantai 20. helmikuuta 2012

Pakka valmis

Melkein uskallamme jo huokaista helpotuksesta, sillä viimeisten perheiden käytyä tutustumisvisiiteillä alkaisi näyttää siltä, että kaikilla pennuilla olisi nyt koti odottamassa ja että pennut olisivat jopa tässä vaiheessa valikoituneet tuleville omistajilleen. Ellei eläinlääkärintarkastus ensi viikolla tuo mitään suuryllätyksiä tullessaan, tämä oli tässä ja perheet voivat alkaa paijata sitä "omaa" pentuaan. Ihanat kodit on jälleen kerran kaikkia odottamassa, toivotaan että myös pikkuturreista kasvaa hienoja pieniä vesikoiria uusille perheilleen.

N-pennut ovat jo kokeilleet agilitya; Ikean putki on otettu käyttöön ja jokainen pentu oli sen onnistuneesti mennyt läpi.Tosin kaikkein onnellisimpia olivat olleet meidän emokoirat, vanhat agilitykonkarit, jotka olivat riemusta kiljuen suhanneet putkea läpi:) Kun O-pennutkin nyt ovat heränneet eloon ja lähteneet jaloilleen, on niillä ensimmäinen agilityn oppitunti edessä huomenna.

Emma-äiti alkaa olla melko pitkästynyt vauvojen hoitoon ja onkin päättänyt, että noistahan pitää saada ainakin leikkiseuraa itselle. Itsellä menisi vaikka koko ilta vauvalassa seuraten, kun Emma pyörittää pentujaan ympäri hellästi öristen niin, että välillä koko pennun pää on mamman suussa:)


Inez´n pennut näyttävät ihan pieniltä karhunpojilta, kun ne töpöhäntineen vaapottavat mennä ympäri vauvalaa. Kuvan laatu on surkean huono, mutta kun se valo, se valo, se vaan ei siis riitä.


Säpäköitä pikkuipanoita nämä Inez´n vauvatkin ovat, tässä näyte kanantaposta:)


Miillä on huomenna parturi. Odotimme, että olisimme päässeet johonkin pentunäyttelyyn, mutta maalis-huhtikuun pentunäyttelyt oli näköjään peruttu ja nyt Miillä on niin kuuma sisällä pitkässä karvassaan, eikä se reppana myöskään nää mitään rokkitukkansa alta, että karvat saa lähteä. Mitenkähän pikkuinen otus sieltä karvan alta mahtaakaan paljastua... Mii on edelleen oma entinen aurinkoinen itsensä, aina iloinen tuhtaaja. Tässä aurinkolapsi ja aurinko:


Ja onnittelut Merjalle ja Ettalle Pohjanmaalle upeasta möllikisan voitosta ! Ei muuta kuin kisailmoa menemään...

Minä livahdan nyt omalle iltalomalle eli kuuntelemaan Janitan radanlukuluentoa. Olen tullut siihen tulokseen, että koska näytän olevan hieman hidas omaksumaan uusia taitoja, määrä saa tulla korvaamaan laadun, eli kun tarpeeksi paljon ja usein oppia päähän taotaan, niin kai siitä pakolla jää jotain tällaisen paksukalloisemmankin päähän...?!

torstai 16. helmikuuta 2012

Arkea

Päivät koostuu nykyään tähän tyyliin: omat koirat ulos-omat koirat sisään, emoille ruoka, pentulasta kakat pois, pennuille ruoka, omille ruoka, emot ulos-emot sisään, Marian johdolla sitten N-pennut pareittain olohuoneeseen juoksemaan, äänisiedätystä koko porukalle cd:ltä, emot lenkille, pennuille ruokaa ja vauvalat kuntoon, jonka jälkeen taas minä tulen töistä, astun remmiin ja vien omat koirat metsään lenkille, omille ruoka sen jälkeen, emot ulos ja sisään, pennuille ruoka. Tämän jälkeen minä ihan ITSE syön voikkarin ja keitän kupin kahvia:) Tähän saumaan yleensä sitten tulee Ilkkakin jo kotiin ja illan mahdolliset pentujen ihailijat. Sen jälkeen vielä kerran illan ruokailusessio pennuille ja pentulan yökuntoon laitto. Joten jos olet harmitellut, miksei tuo laiska kennelin pitäjä päivitä blogiaan useammin, ymmärrät nyt ehkä paremmin:)

Arkeen kuuluu myös paljon erilaista äänimaailmaa. Pentulassa vauvat ynisevät, haukahtelevat, kiljahtelevat, mussuttavat ja osa harjoittelee jo ihan oikeasti haukkumaan. Pyllyt pystyssa vaanitaan kaveria ja tehdään hyökkäys tyyliin "mulmulmul, täältä tulee suuuuuuuli hilveä koila...!"ja sitten tupsahdetaan nenälleen maahan ennenkuin hyökkäys koskaan ehtii perille kohteeseensa. Ihania.
Emokoirat vahtivat ulkoa kuuluvia auton ääniä vierailijoiden toivossa, kiljaisevat riemuhuutonsa ilmoille ja meidän omat koirat huutaa takaisin, että "MITÄ, MITÄ, MITÄ, KUKA TULEE?????". Sitten minä huudan, että "SUUT TUKKOON, ÄÄLIÖT!"ja sitten Ilkka huutaa, että "OLKAA KAIKKI HILJAA!" Sitten minä lasken omat koirat ulos ja ne huutaa, että "onko täällä jotain jolle huutaa, HAUHAUHAUHAU?"ja minä ryntään ovelle takaisin huutamaan, että "Olkaa HILJAA!"ja kun se ei auta, vaan naapurin pihalla liikkuvalle sedälle tai tiellä ohi meneville kävelijöille edelleenkin kerrotaan mielipide MELKEIN MEIDÄN reviirillä liikkumisesta, totean paremmaksi yrittää keinoa "Tääääällääää, naminaminnaminami..." ja yleensä se sitten päättyykin siihen ja ovelle kirmaa viisi iloista koiraa odottamaan palkintoaan tottelevaisuudestaan (?!). Viisi siitä syystä, että joukosta puuttuu aina rakas sokkopöllö-Cirumme, joka kuvittelee pystyvänsä olemaan sokean lisäksi myös kuuro; jos se ei nää meitä, mekään ei nähdä sitä, eikä sen näin ollen tarvitse kuulla eikä tulla, koska sisällä on tylsää. Tämän jälkeen minä taas huudan "Ciru, #prkl#, sinut on nähty, TÄNNE!" Ja tässä vaiheessa meteli yleensä sitten loppuu. Hetkeksi. Meillä on varmaan tosi iloisia ja tyytyväisiä naapureita:) Iso kiitos heille kaikille ymmärtäväisyydestä, toistaiseksi kukaan ei nimittäin ole vielä valittanut...

Ja vielä vähän uutisia O-pennuistakin. Niistä ei todellisuudessa oikeastaan ole mitään kertomista, sillä Inez hoitaa pentunsa niin hyvin, ettei niillä ole mitään kiirettä opetella mitään turhia kotkotuksia, vaan ne elämäänsä tyytyväisinä makoilevat maha pystyssä ja ketarat ojossa kohti kattoa ja suorittavat ilmeisesti kiivasta ajatustyötä silmät kiinni. Mamman kermakin on niin makoisaa, että kennelin tarjoaman kermaviili-jauhelihalautasen ääreen on mukavampi nukahtaa kuin vaivautua moista mössöä maistamaan. Eilen tosin tapahtui joku ihme "herääminen"; kuin napista painamalla pennut tuntuivat yhtäkkiä toteavan, että "Wau, mehän ollaan elossa" ja alkoivat leikkiä ja tepastella ympäri vauvalaa. Oikea ruokakin maistui pienenä annoksena. Sitten nappi painettiin taas kiinni ja pennut vetäytyivät perinteistä aivotyöskentelyään jatkamaan pentulaatikon kulmaukseen yhteen läjään. Mitäköhän einsteineja niistä mahtaakaan kasvaa...? (Ainakin laiskoja ja paksumahaisia tuolla tavalla jatkaen..) Tässä kuitenkin todiste, että on ne joskus jaloillaankin ja syömässä käyneet:


Videota en edelleenkään ole O-pennuista pystynyt ottamaan, kun valo ei huoneessa riitä. Tulkaa siis katsomaan livenä:)


sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Hui hai hulinaa

Hipposen nopeatempoinen viikko takana. Kenneltalon ovet avautuivat ja pentujen katsojat pääsivät ihastelemaan tulevia pikkuisiaan. Mukavaa, kun talo on täynnä elämää, vaikkei aina ehdikään jututtaa kaikkia niin paljon kuin haluaisi. Mutta kuten sanottu, tulkaa niin usein kuin huvittaa; me sitten touhuamme omia juttujamme siinä sivussa sen mitä on tarve. Kahveet ehditään aina keittämään, mutta perinteitä noudattaen saa tuoda mukanaan tuoretta pullaa (no joo, kaupankin käy), kun talon emäntä tuskin ehtii leipomaan (mitä kaikki minut tuntevat tietävät minun tekevän normaalisti illat pitkät:)).

Maria tosiaan aloitti kenneltytön työt ja toivottavasti ymmärtää oman arvonsa. On upeaa tulla kotiin töistä, kun pääsee suoraan keskittymään omiinkin koiriin, eikä tarvitse yrittää ensin revetä syöttämään pentuja, korjaamaan kakkoja ja sitten vasta metsään omien kanssa.

Tänään  väsäsin O-pennuillekin aitauksen ja irrotin pentulaatikon etulevyn. Siitä se vipellys alkaa... Huomenna on vuorossa siirtyminen kiinteään ruokaan myös tämän pentueen osalta.

Tässä päivän kuvasatoa; lähes 4-viikkoiset N:t ja kolmiviikoiset O:t.




Vapaus koitti tänään siis myös Inez´n pennuille:

Ja loppuun vielä huippuonnittelut tämän päivän näyttelytuloksesta Raakelille ja Bailalle; Lohjan näyttelystä ROP ja SERT ja näin ollen myös FI MVA !!! Historiallinen tapahtuma; kennelimme ensimmäinen muotovaliokasvatti:)

maanantai 6. helmikuuta 2012

Lisää avaruusolioita

Annika pelasti minut viime viikolla ja leikkasi ne 270 pikkuruista kynttä...


Pennut edelleenkin kasvavat hurjaa vauhtia, samoin kuluu aika ja tuntuu, ettei taas ennätä tehdä puoliakaan siitä mitä pitäisi. Annan jo tässä vaiheessa lämpimän Muumimamma-halauksen Marialle, joka lupautui arkipäiviksi hoitamaan tätä hulvatonta koirasirkusta. Näin minäkin pystyn irtautumaan edes hetkeksi muihin hommiin, kuten agilityn alkeisjuttuihin Miin kanssa. Tänään oli treenit ja totesin, että ehkä maailmanmestaruus kuitenkin antaa hetken odotella itseään, sen verran reippaasti pistelin kaakottaen niitä pienen pieniäkin harjoituksia, mitä tehtiin:) Mikähän ihme siinä on, ettei ihminen saa itseään millään rauhoittumaan vaan menee kuin päätön kana, vaikka pää sanoisi ihan muuta? Kun siihen vielä lisätään meikäläisen vanhastaan tuttu koordinointi-ongelma, lienee melko itsestään selvää, ettei koiralla ole paljon mahdollisuuksia onnistua, oli miten taitava itse tahansa... Noo, onneksi tätä ei tehdä hampaat irvessä, muuten saattais vaikka harmittaa:)

N-pennuilta otettiin eilen pentulaatikko pois, kun alkoivat mokomat tulla laidan yli niin että hups vaan. Nyt Emman sviitti on siis muutettu juoksuareenaksi pikkunatikoille ja kyllähän tuo vapaus näytti heti saavankin liikettä aikaiseksi. Nyt pitäisi päästä käymään Ikeassa ostoksilla, että saataisiin tuleville agilitylupauksille putki treenattavaksi...

N-pennut saivat myös ensimmäisen kiinteän ateriansa, jonka ne suurella innolla pistelivätkin hetkessä poskeensa. Aika tavalla meni kyllä porsasteluksi alkuun tällä porukalla ja ruokalautanen tuli testattua suun ohella myös mahan ja tassujen kanssa. Emma meinasi saada hepulin oven takana, kun ei päässyt paikalle historiallisen tapauksen todistajaksi (lue: syömään pentujen ruokaa).


O-pennut täyttivät eilen kaksi viikkoa, tässä tuoreet kuvat (lisää avaruusolioita...).








Ja sillä välin, kun päivittelin tässä tätä blogia, Mii puuhasteli omiaan jalkojeni juuressa. Olisi pitänyt ehkä vähän vilkaista siihenkin suuntaan...:)


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

2-viikkoiset

N-pentue saavutti eilen kahden viikon iän. Olin Miin pentuagitreenien jälkeen niin väsynyt itse, etten jaksanut enää alkaa räpsiä kuvia keskellä yötä, joten tässä nämä vasta nyt.











Ensimmäinen madotus on suoritettu, huomenna on vuorossa kynsien leikkuu. Laskin juuri, että minulla on edessä 270 pikkukynnen leikkuu-urakka (apuva!!!) ...