Lisää avaruusolioita

Annika pelasti minut viime viikolla ja leikkasi ne 270 pikkuruista kynttä...

Pennut edelleenkin kasvavat hurjaa vauhtia, samoin kuluu aika ja tuntuu, ettei taas ennätä tehdä puoliakaan siitä mitä pitäisi. Annan jo tässä vaiheessa lämpimän Muumimamma-halauksen Marialle, joka lupautui arkipäiviksi hoitamaan tätä hulvatonta koirasirkusta. Näin minäkin pystyn irtautumaan edes hetkeksi muihin hommiin, kuten agilityn alkeisjuttuihin Miin kanssa. Tänään oli treenit ja totesin, että ehkä maailmanmestaruus kuitenkin antaa hetken odotella itseään, sen verran reippaasti pistelin kaakottaen niitä pienen pieniäkin harjoituksia, mitä tehtiin:) Mikähän ihme siinä on, ettei ihminen saa itseään millään rauhoittumaan vaan menee kuin päätön kana, vaikka pää sanoisi ihan muuta? Kun siihen vielä lisätään meikäläisen vanhastaan tuttu koordinointi-ongelma, lienee melko itsestään selvää, ettei koiralla ole paljon mahdollisuuksia onnistua, oli miten taitava itse tahansa... Noo, onneksi tätä ei tehdä hampaat irvessä, muuten saattais vaikka harmittaa:)

N-pennuilta otettiin eilen pentulaatikko pois, kun alkoivat mokomat tulla laidan yli niin että hups vaan. Nyt Emman sviitti on siis muutettu juoksuareenaksi pikkunatikoille ja kyllähän tuo vapaus näytti heti saavankin liikettä aikaiseksi. Nyt pitäisi päästä käymään Ikeassa ostoksilla, että saataisiin tuleville agilitylupauksille putki treenattavaksi...

N-pennut saivat myös ensimmäisen kiinteän ateriansa, jonka ne suurella innolla pistelivätkin hetkessä poskeensa. Aika tavalla meni kyllä porsasteluksi alkuun tällä porukalla ja ruokalautanen tuli testattua suun ohella myös mahan ja tassujen kanssa. Emma meinasi saada hepulin oven takana, kun ei päässyt paikalle historiallisen tapauksen todistajaksi (lue: syömään pentujen ruokaa).

O-pennut täyttivät eilen kaksi viikkoa, tässä tuoreet kuvat (lisää avaruusolioita...).

Ja sillä välin, kun päivittelin tässä tätä blogia, Mii puuhasteli omiaan jalkojeni juuressa. Olisi pitänyt ehkä vähän vilkaista siihenkin suuntaan...:)