Pakka valmis

Melkein uskallamme jo huokaista helpotuksesta, sillä viimeisten perheiden käytyä tutustumisvisiiteillä alkaisi näyttää siltä, että kaikilla pennuilla olisi nyt koti odottamassa ja että pennut olisivat jopa tässä vaiheessa valikoituneet tuleville omistajilleen. Ellei eläinlääkärintarkastus ensi viikolla tuo mitään suuryllätyksiä tullessaan, tämä oli tässä ja perheet voivat alkaa paijata sitä "omaa" pentuaan. Ihanat kodit on jälleen kerran kaikkia odottamassa, toivotaan että myös pikkuturreista kasvaa hienoja pieniä vesikoiria uusille perheilleen.

N-pennut ovat jo kokeilleet agilitya; Ikean putki on otettu käyttöön ja jokainen pentu oli sen onnistuneesti mennyt läpi.Tosin kaikkein onnellisimpia olivat olleet meidän emokoirat, vanhat agilitykonkarit, jotka olivat riemusta kiljuen suhanneet putkea läpi:) Kun O-pennutkin nyt ovat heränneet eloon ja lähteneet jaloilleen, on niillä ensimmäinen agilityn oppitunti edessä huomenna.

Emma-äiti alkaa olla melko pitkästynyt vauvojen hoitoon ja onkin päättänyt, että noistahan pitää saada ainakin leikkiseuraa itselle. Itsellä menisi vaikka koko ilta vauvalassa seuraten, kun Emma pyörittää pentujaan ympäri hellästi öristen niin, että välillä koko pennun pää on mamman suussa:)

Inez´n pennut näyttävät ihan pieniltä karhunpojilta, kun ne töpöhäntineen vaapottavat mennä ympäri vauvalaa. Kuvan laatu on surkean huono, mutta kun se valo, se valo, se vaan ei siis riitä.

Säpäköitä pikkuipanoita nämä Inez´n vauvatkin ovat, tässä näyte kanantaposta:)

Miillä on huomenna parturi. Odotimme, että olisimme päässeet johonkin pentunäyttelyyn, mutta maalis-huhtikuun pentunäyttelyt oli näköjään peruttu ja nyt Miillä on niin kuuma sisällä pitkässä karvassaan, eikä se reppana myöskään nää mitään rokkitukkansa alta, että karvat saa lähteä. Mitenkähän pikkuinen otus sieltä karvan alta mahtaakaan paljastua... Mii on edelleen oma entinen aurinkoinen itsensä, aina iloinen tuhtaaja. Tässä aurinkolapsi ja aurinko:

Ja onnittelut Merjalle ja Ettalle Pohjanmaalle upeasta möllikisan voitosta ! Ei muuta kuin kisailmoa menemään...

Minä livahdan nyt omalle iltalomalle eli kuuntelemaan Janitan radanlukuluentoa. Olen tullut siihen tulokseen, että koska näytän olevan hieman hidas omaksumaan uusia taitoja, määrä saa tulla korvaamaan laadun, eli kun tarpeeksi paljon ja usein oppia päähän taotaan, niin kai siitä pakolla jää jotain tällaisen paksukalloisemmankin päähän...?!