No niin, laitetaan tosiaan "viralliset pentumainokset" kehiin, kunhan Ilkka joululomalla yrittää saada kotisivut taas toimintaan, mutta tässä ennakkotietoa mahdollisista tulevista vauveleista:
- odotetaan tammikuun puolessa välissä syntyväksi pikkuvesikoiria yhdistelmästä
Bonachón Emma "Emma" & Veskarin Fiel Ferra "Hessu"
- molempien lonkat A-A, kyynärät 0-0, silmät ok, kilpirauhasarvot ok, Tgaa neg.
- Emma prcd PRA A (clear)
- Emma on käynyt yhdessä näyttelyssä, tulos ERI (tuom. Saija Juutilainen), Hessulla SERT
- Emman säkäkorkeus n. 42,5 cm, Hessu myös pienehkö uros (n. 43 cm)
Ja sitten hieman myöhemmin lisää vauvoja yhdistelmästä
Bonachón Inez "Inez" & Caraydan Dios Mio "Romeo"
- molempien lonkat A-A, kyynärät 0-0, silmät ok, kilpirauhasarvot ok, Tgaa neg., prcd PRA A (clear)
- Inez käynyt yhdessä näyttelyssä, tulos ERI, Romeo onkin jo useamman maan muotovalio
- molemmat harrastavat agilitya medi-luokassa; Inez (säkä n. 42 cm) ei ole vielä kisannut, Romeo medi 3:ssa
Nyt vaan sitten tosiaan peukut pystyyn, että nämä astutukset tuottaisivat tulosta... ja kuvia laittelen, kun kiireiltä kerkeän.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
tiistai 22. marraskuuta 2011
lauantai 19. marraskuuta 2011
Rokotuksilla
Käytiin eilen rokotuksilla. Mii käyttäytyi oikein reippaasti, painoa oli 4,78kg:)
Illalla meille tuli Awa yökylään. Ensimmäiset puoli minuuttia Mii ihmetteli "väärän rotuista" tulokasta, mutta bongasi sitten Awan olevan mainio, oman kokoinen leikkikaveri. Kovasti pikkuinen yritti saada kaveria leikkiin, mutta Awasta on tullut jo iso tyttö ja leikit jäivät lopulta pelkkiin metsälenkin hippaleikkeihin.
Illalla meille tuli Awa yökylään. Ensimmäiset puoli minuuttia Mii ihmetteli "väärän rotuista" tulokasta, mutta bongasi sitten Awan olevan mainio, oman kokoinen leikkikaveri. Kovasti pikkuinen yritti saada kaveria leikkiin, mutta Awasta on tullut jo iso tyttö ja leikit jäivät lopulta pelkkiin metsälenkin hippaleikkeihin.
Tässä vielä pikku-Mii, melkein 3kk:
torstai 17. marraskuuta 2011
Koiraperheen arkea
Kiire jatkuu, mutta pari viikkoa on onneksi ollut enimmäkseen sellaista "kivaa kiirettä" erilaisten koiratouhujen parissa. Toissa viikonloppuna retkeiltiin isolla pentuporukalla Vehmaalla; mukana olivat Johanna pikkuisen Mimminsä kanssa (pikkuneiti jaksoi tosi reippaasti isompien menossa mukana), chili-pennut sekä veljekset Luca ja Poku L-pentueesta. Hyvin pärjäsivät pennut toistensa kanssa, mutta meiltä ihmisiltä meinasi välillä aina mennä laskut sekaisin, kun joka puolella vilisti pikkuturreja, jotka hetkessä olivat siirtyneet paikasta toiseen. Mun pikkukamera ei hämärtyvässä iltapäivässä taaskaan ollut pätkääkään yhteistyöhaluinen, eli ainoa kunnon kuvamateriaali mitä sain, oli Lucan ja Pokun veljespaini.
Jokunen ilta vierähti myös jalostustietojärjestelmän ääressä ihmetellessä; toki urokset tuleville morsioille oli jo etukäteen katsottuna, mutta piti vielä kartoittaa tilannetta hieman laajemmin ensi kesän mahdollista pentuetta ajatellen. Inez otti hieman varaslähdön omassa juoksussaan, joten hyvin mielenkiintoinen tilanne voi olla edessä tammikuussa, jos molemmat suunnitellut pentueet toteutuvat. Päällekkäin ei pitänyt mennä, mutta toivottavasti aikataulutuksen pettämisestä huolimatta pentulaatikot täyttyvät; niin mukavat yhdistelmät olisi luvassa !
Eli Emma (Bonachón Emma) vietti alkuviikosta lemmenlomaa Pohjanmaalla. Ihan nappiin ei ajoitus taaskaan mennyt. Sääli, että nämä ihmisten omat kiireet sotkevat koiraparkojen lemmentouhuja ja jouduimme hakemaan Emman pois mahdollisesti hieman liian aikaisin. Sulho joka tapauksessa oli mitä hurmaavin perropoika ja kovin tykästyneet koirat olivat toisiinsa, joten toivottavasti loma kuitenkin tuotti tulosta -vaikkakin sitten hieman keskeytettynäkin ! Suurkiitokset Tiinalle ja perheelle Emman hyvästä hoidosta loman aikana ja Marialle yhtä suuret kiitokset matkaseurasta Emman poishakureissulla !!!
Inez (Bonachón Inez) matkustaa ensi viikolla pariin otteeseen etelään ja vähintäänkin yhtä hurmaava poika on sielläkin suunnalla odottamassa. Molemmista pentueista toivoisimme vanhempiensa kaltaisia iloisia, ihmisystävällisiä, työintoisia ja terveitä perrovauvoja. Lähtökohdat mlemmille pentueille ovat ainakin parhaat mahdolliset, joten nyt vaan peukut pystyyn ! Näiden molempien mahdollisten pentueiden pennut tullaan tällä kertaa myymään ensisijaisesti harrastaviin koteihin. Laitetaan "mainokset" näkyville, kunhan tiedetään onko mitään mainostettavaa:) Osalle pennuista onkin tietty jo valmiina ostajat odottamassa.
Agilitykisoja seurasin kenneltytön ominaisuudessa viikonloppuna ja kyllä on vaan upeaa katseltavaa tämä nykyagility ! Juku, miten taitavia ovat sekä ohjaajat, että koirat ! Kyllä taitaa olla tällaisella täti-ihmisellä vielä pitkä tie edessä, jos kisaradoille itse joskus vielä halajaa. Sen verran paljon on taidoissa päivitettävää, että ei taida käydä ihan silleen nipsnaps-tyyliin:) Mii on ainakin jo nyt osoittanut fiksuutensa ja työintonsa, joten ei ainakaan siitä jää meidän kehittyminen kiinni. Harvoinpa se tosin muutenkaan taitaa olla koirasta kiinni...:) No, joka tapauksessa Taru teki taas hienoja ratoja Turun kisoissa Soolon ja Ebban kanssa. Ebba aloitti arvokisanollien metsästyksen saaden heti kiinnityksen kahteen ja Soolo nautiskeli päästen palkintokorokkeellekin viimeisessä kisassa. Onnea Tarulle !
Huomenna rokotuksille Miin kanssa. Kauheesti toi natikka on jo kasvanut ja vankistunut, vaikkei siitä varmaan mitään monsteria koskaan tulekaan. Ihana natikka edelleen, oikein sellainen hyvän mielen koira alati heiluvine häntineen ja tuhtailuineen:)
perjantai 4. marraskuuta 2011
Kiire, kiire, kiire kiire...
Kiire. Itse tehty sellainen. Jatkuva. Hmph.
Valtakunnassa kaikki hyvin eli pentu kotiutunut ja oppinut lauman säännöt. Minttu sieti viikon, sanoi sen jälkeen Miille sivistyneesti räks ja pom, nyt riittää ja se oli sillä selvä:)
Mii on kyllä superhieno pentu, pakko myöntää, vaikka alussa olikin itsellä sopeutumisvaikeuksia ajatukseen, että meille tulisi pentu. Niin tuulista on ollut tämä meidän koiraelämä ja niin paljon luopumisia -aina yhtä kipeitä- on jouduttu kokemaan, että tuntui jotenkin vaikealta aloittaa jälleen kerran alusta. Mutta kuten sanottu, hienosti on ipana paikkansa lunastanut. Kaikin puolin loistava tapaus; kiltti ja kuuliainen, mutta samalla täynnä toimintaenergiaa, jos jotain tapahtuu. Reipas ja rohkea, mutta älykkään tilannetietoinen eli katsoo ensin ja tekee sitten ja jos tulee tehtyä ennen kuin ajateltua, pyydetään anteeksi maha maata viistäen:) Joten ihan kyllä itseään saa taas katsoa peiliin, jos tuon koiranalun saa pilattua...
Me ollaan oltu tavoillemme uskollisina villejä ja vapaita eli paineltu pitkin metsiä ja mantuja päivät pitkät. Tarvitsisi varmaan alkaa jonkin asteinen hihnakoulutuskin pennun kanssa. No, johan me oltiin yksi kerta kaulapanta kaulassa ja hihnassa käydessämme TSAU:n epiksissä sosiaalistumassa. Samalla pidimme epäviralliset pentutreffit veljien kanssa. Koko porukka paineli hännät tanassa halliin tyyliin "täältä me tullaan, niin, olihan tää meidän halli...?" Kamerakin oli kyllä mukana, mutta siinä hässäkässä unohtui käyttämättömänä autoon eli toivottavasti saamme Nagan blogista joku päivä ihailla päivän kuvasaldoa...(vinkvink:))
Lilla kävi leikkimässä ennen Marian Espanjaan lähtöä (joo, ei olla kateellisia...) Miin kanssa ensin metsässä ja sitten vielä meillä kotona. Metsässä leikit olivat pikkuiselle vielä sen verran rajuja, että oli pakko viheltää peli poikki. Sisätiloissa leikki meni tuollaiseksi Tuijan nimeäksi "leukapainiksi" ja kivaa riitti:)
Mainitsin joskus aikaisemmin kennelimme "suruista". Sillä hetkellä se koski Flowta, jolle jouduimme etsimään uuden kodin, koska vesikoirien ja bc:n ajatusmaailmat vaan kertakaikkisesti olivat liian erilaiset. Ei ollut tappeluita, mutta jatkuva paimentaminen alkoi käydä vesiäisten hermoille toden teolla. Flow sai parempaakin paremman uuden kodin Raumalta Katin ja Pinto-tädin luota ja siellä Katin ammattitaitoisissa otteissa ja toisen bc:n kaverina Flowsta ilmeisesti alkaa puhjeta kukkaan se oikea bc, jota me emme koskaan saaneet esiin niin kuin olisi pitänyt. Kiitos, Kati, uuden mahdollisuuden antamisesta hienolle koiralle; tulemme aina lämmöllä seuraamaan Flown vaiheita uudessa kodissaan.
Ja elämä jatkuu, ainakin toivottavasti. Emmalla alkoi juoksu ja peukut pystyssä toivomme, että tammikuussa pentulaatikko saisi taas uusia pikkuasukkaita...
Ensi sunnuntaina treffaamme ainakin muutaman pikkuipanan kanssa Vehmaan metsälenkillä, sieltä sitten seuraavat kuulumiset...
Valtakunnassa kaikki hyvin eli pentu kotiutunut ja oppinut lauman säännöt. Minttu sieti viikon, sanoi sen jälkeen Miille sivistyneesti räks ja pom, nyt riittää ja se oli sillä selvä:)
Mii on kyllä superhieno pentu, pakko myöntää, vaikka alussa olikin itsellä sopeutumisvaikeuksia ajatukseen, että meille tulisi pentu. Niin tuulista on ollut tämä meidän koiraelämä ja niin paljon luopumisia -aina yhtä kipeitä- on jouduttu kokemaan, että tuntui jotenkin vaikealta aloittaa jälleen kerran alusta. Mutta kuten sanottu, hienosti on ipana paikkansa lunastanut. Kaikin puolin loistava tapaus; kiltti ja kuuliainen, mutta samalla täynnä toimintaenergiaa, jos jotain tapahtuu. Reipas ja rohkea, mutta älykkään tilannetietoinen eli katsoo ensin ja tekee sitten ja jos tulee tehtyä ennen kuin ajateltua, pyydetään anteeksi maha maata viistäen:) Joten ihan kyllä itseään saa taas katsoa peiliin, jos tuon koiranalun saa pilattua...
Me ollaan oltu tavoillemme uskollisina villejä ja vapaita eli paineltu pitkin metsiä ja mantuja päivät pitkät. Tarvitsisi varmaan alkaa jonkin asteinen hihnakoulutuskin pennun kanssa. No, johan me oltiin yksi kerta kaulapanta kaulassa ja hihnassa käydessämme TSAU:n epiksissä sosiaalistumassa. Samalla pidimme epäviralliset pentutreffit veljien kanssa. Koko porukka paineli hännät tanassa halliin tyyliin "täältä me tullaan, niin, olihan tää meidän halli...?" Kamerakin oli kyllä mukana, mutta siinä hässäkässä unohtui käyttämättömänä autoon eli toivottavasti saamme Nagan blogista joku päivä ihailla päivän kuvasaldoa...(vinkvink:))
Lilla kävi leikkimässä ennen Marian Espanjaan lähtöä (joo, ei olla kateellisia...) Miin kanssa ensin metsässä ja sitten vielä meillä kotona. Metsässä leikit olivat pikkuiselle vielä sen verran rajuja, että oli pakko viheltää peli poikki. Sisätiloissa leikki meni tuollaiseksi Tuijan nimeäksi "leukapainiksi" ja kivaa riitti:)
Mainitsin joskus aikaisemmin kennelimme "suruista". Sillä hetkellä se koski Flowta, jolle jouduimme etsimään uuden kodin, koska vesikoirien ja bc:n ajatusmaailmat vaan kertakaikkisesti olivat liian erilaiset. Ei ollut tappeluita, mutta jatkuva paimentaminen alkoi käydä vesiäisten hermoille toden teolla. Flow sai parempaakin paremman uuden kodin Raumalta Katin ja Pinto-tädin luota ja siellä Katin ammattitaitoisissa otteissa ja toisen bc:n kaverina Flowsta ilmeisesti alkaa puhjeta kukkaan se oikea bc, jota me emme koskaan saaneet esiin niin kuin olisi pitänyt. Kiitos, Kati, uuden mahdollisuuden antamisesta hienolle koiralle; tulemme aina lämmöllä seuraamaan Flown vaiheita uudessa kodissaan.
Ja elämä jatkuu, ainakin toivottavasti. Emmalla alkoi juoksu ja peukut pystyssä toivomme, että tammikuussa pentulaatikko saisi taas uusia pikkuasukkaita...
Ensi sunnuntaina treffaamme ainakin muutaman pikkuipanan kanssa Vehmaan metsälenkillä, sieltä sitten seuraavat kuulumiset...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)