Kiire, kiire, kiire kiire...

Kiire. Itse tehty sellainen. Jatkuva. Hmph.

Valtakunnassa kaikki hyvin eli pentu kotiutunut ja oppinut lauman säännöt. Minttu sieti viikon, sanoi sen jälkeen Miille sivistyneesti räks ja pom, nyt riittää ja se oli sillä selvä:)

Mii on kyllä superhieno pentu, pakko myöntää, vaikka alussa olikin itsellä sopeutumisvaikeuksia ajatukseen, että meille tulisi pentu. Niin tuulista on ollut tämä meidän koiraelämä ja niin paljon luopumisia -aina yhtä kipeitä- on jouduttu kokemaan, että tuntui jotenkin vaikealta aloittaa jälleen kerran alusta. Mutta kuten sanottu, hienosti on ipana paikkansa lunastanut. Kaikin puolin loistava tapaus; kiltti ja kuuliainen, mutta samalla täynnä toimintaenergiaa, jos jotain tapahtuu. Reipas ja rohkea, mutta älykkään tilannetietoinen eli katsoo ensin ja tekee sitten ja jos tulee tehtyä ennen kuin ajateltua, pyydetään anteeksi maha maata viistäen:) Joten ihan kyllä itseään saa taas katsoa peiliin, jos tuon koiranalun saa pilattua...

Me ollaan oltu tavoillemme uskollisina villejä ja vapaita eli paineltu pitkin metsiä ja mantuja päivät pitkät. Tarvitsisi varmaan alkaa jonkin asteinen hihnakoulutuskin pennun kanssa. No, johan me oltiin yksi kerta kaulapanta kaulassa ja hihnassa käydessämme TSAU:n epiksissä sosiaalistumassa. Samalla pidimme epäviralliset pentutreffit veljien kanssa. Koko porukka paineli hännät tanassa halliin tyyliin "täältä me tullaan, niin, olihan tää meidän halli...?" Kamerakin oli kyllä mukana, mutta siinä hässäkässä unohtui käyttämättömänä autoon eli toivottavasti saamme Nagan blogista joku päivä ihailla päivän kuvasaldoa...(vinkvink:))

Lilla kävi leikkimässä ennen Marian Espanjaan lähtöä (joo, ei olla kateellisia...) Miin kanssa ensin metsässä ja sitten vielä meillä kotona. Metsässä leikit olivat pikkuiselle vielä sen verran rajuja, että oli pakko viheltää peli poikki. Sisätiloissa leikki meni tuollaiseksi Tuijan nimeäksi "leukapainiksi" ja kivaa riitti:)

Mainitsin joskus aikaisemmin kennelimme "suruista". Sillä hetkellä se koski Flowta, jolle jouduimme etsimään uuden kodin, koska vesikoirien ja bc:n ajatusmaailmat vaan kertakaikkisesti olivat liian erilaiset. Ei ollut tappeluita, mutta jatkuva paimentaminen  alkoi käydä vesiäisten hermoille toden teolla. Flow sai parempaakin paremman uuden kodin Raumalta Katin ja Pinto-tädin luota ja siellä Katin ammattitaitoisissa otteissa ja toisen bc:n kaverina Flowsta ilmeisesti alkaa puhjeta kukkaan se oikea bc, jota me emme koskaan saaneet esiin niin kuin olisi pitänyt. Kiitos, Kati, uuden mahdollisuuden antamisesta hienolle koiralle; tulemme aina lämmöllä seuraamaan Flown vaiheita uudessa kodissaan.

Ja elämä jatkuu, ainakin toivottavasti. Emmalla alkoi juoksu ja peukut pystyssä toivomme, että tammikuussa pentulaatikko saisi taas uusia pikkuasukkaita...

Ensi sunnuntaina treffaamme ainakin muutaman pikkuipanan kanssa Vehmaan metsälenkillä, sieltä sitten seuraavat kuulumiset...