keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Huh hellettä !

Pennut ovat nyt 5-viikkoisia. Kaikkea on ehditty kokeilemaan, mutta paljon olisi vielä tehtävää ennenkuin ipanat lähtevät uusiin koteihinsa kolmen viikon päästä.

Kakkapissa-sirkus alkaa olla -jos nyt ei pahimmillaan- niin ihan mukavasti käynnissä joka tapauksessa. Tarkka-ammuntaakin oli yksi aamu ilmeisesti treenattu:




Neulanterävät naskalit ovat puhjenneet ja niitä testataan armotta varpaisiin ja lahkeisiin. Tänään yritin tarjota natikoille putkiluuta järsittäväksi varpaitteni sijaan ja osa tarttuikin syöttiin:) Peki kiersi pentuaitausta ympäri  kateellisena pentujen herkusta ja tämä taas latasi Lucan tyypilliseen tapaansa ilmaisemaan mielipiteensä mamman ulkopuolella olemisesta, kun pikkupojalla itsellään olisi ollut selkeä tarve mammanmaitohetkelle. Jäin miettimään, pitäisiköhän Lucan pentupakettiin sisällyttää  kuulosuojaimet tulevia omistajia varten...?!


Kun pahimmat aamukierrokset oli purettu aitauksessa isojen koirien rouskutellessa helteessä jäisiä luita, otettiin päikkärit, joiden aikana kennelmamma nappasi Tuijan avustuksella 5-viikkoiskuvat. Vähän alkaa olla vaikeaa kuvaaminen tavallisella digikameralla, kun pennut ei enää pysy paikoillaan, enkä ymmärrä Ilkan järkkärin käytöstä yhtään sen enempää kuin näistä tietokonehommistakaan (seuraava haaste?).  Tässä kuitenkin saadut otokset:

Lacu

Luca

Lotta

Lilla

Lulu

Liinu
Kuvausten ja huilihetken jälkeen teimme tutustumisretken lähimetsään (vai olisiko pusikko parempi termi). Rohkeimmat tulivat reippaasti perässä polkua pitkin, osa jäi ihmettelemmän metsän ihmeellisyyttä ja pari itsenäisintä päätti mennä ihan omia polkujaan (Lacu oli sitkein vastarannankiiski, lähti aina eri suuntaan kuin muut).



Metsäretki oli helteeseen yhdistettynä pennuille varsinainen voimain koetus ja kaksi pentua kerrallaan ne pääsivätkin takaisin sisävauvalaansa jatkamaan uniaan. Tuijan metsästellessä kiinni kahta viimeistä karkulaista oli toinen niistä jo ennättänyt luikahtaa varjoon huilaamaan tiililavan alle. Siinä tarvittiinkin jo Pekin apua, jotta saatiin ipana houkuteltua vilpoisasta kolostaan pois. Ja kukapa muukaan se tietty oli kuin Lilla, joka viimeksikin aiheutti sydämentykytystä piiloutumalla nukkumaan raparperipuskaan:) Lillasta onkin tullut varsinainen pikkuriiviö viime aikoina; se on todella reipas, kerkeävä ja pippurinen pienestä koostaan huolimatta.

Eikä rauha laskeutunut pentujen ylle vielä sisävauvalassakaan. Taas alkoi äänisiedätyslevy pyöriä cd-soittimessa, mutta se ei häirinnyt pentujen unta sen enempää kuin aiemminkaan, vaikka volyymit olivat jo korkeammalla kuin aiemmin. Lacu nousi jossain vaiheessa leikkimään ja tuntui ihmettelevän enemmänkin minun kameraani kuin levyltä tulevaa möykkää.


Perjantaina tulee eläinlääkäritäti Maija siruttamaan pennut ja tekemään pentutarkastuksen, vaikka ajankohta on vielä melko varhainen purentojen ja poikien kulkusten tarkastamiselle. No, pitää sitten vaikka käyttää uusintatarkastuksella, jos näyttää, että jotain jää hämärän peittoon. Odotan mielenkiinnolla, millainen äänishow sirutuksesta syntyy, kun nämä ipanat tuntuvat olevan ajoittain melko teatraalisia...:)

Eläinlääkärintarkastuksen jälkeen ja viimeisen kauempaa tulevan pennunostajan käytyä katsomassa pentuetta räätälöidään pakka varmaan lopulliseen muotoon eli päätetään lopullisesti kodit jokaiselle ipanalle. Aika selvähän tuo pakka alkaa jo ajatuksissa olla, mutta aina tietty voi tulla pentutarkastuksessa esille jotain sellaista, mikä muuttaa kuviot uuteen uskoon.


perjantai 24. kesäkuuta 2011

4-viikkoiset

Aika rientää kuin siivillä. En saanut edes 4-viikkoiskuvia aiemmin laitettua tänne blogiin, kun on mukamas ollut niin kauheasti kaikkea hässäkkää lomalaisella...:)

Keskiviikkona oli Mynämäessä agilityepikset, joissa oli mukana kiitettävä määrä Pekin lapsia ja voi kuinka taitavia ne kaikki olivatkaan, samoin kuin tietty ohjaajansa ! Olisimme niin mielellämme koettaneet vielä Cirunkin kanssa mennä mukaan, kun tämän kesän jälkeen tuskin enää radoille päästään, mutta tietysti sille tuli edellisenä päivänä silmätulehdus ja jouduin tyytymään tuomarinsihteerin rooliin (mikä oli varmasti omatkin jalkavaivani huomioiden erittäin järkevä ja hyvä ratkaisu).

Sade on harmittavasti estänyt pentujen ulkoilua. Vauhtia alkaa natikoilla olla melkoisesti ja kun tänään sitten kuvailin niitä takapihalla, oli täysi työ seurata kuvaamisen ohella, missä pikkuiset vipelsivät. Kerran jo luulin hukanneeni Lillan, mutta neiti löytyi lopulta nokosilta raparperipuskan sisältä:)
Liinu onnistui kaatamaan pihaharjan ja säikähti rämähdystä oikein kunnolla. Kesti pienen tovin saada pikkuneiti vakuuttumaan siitä, ettei taivas ole tippumassa niskaan.

Ihania nämä pienet kyllä ovat. Ja ihania ovat isotkin, jotka kärsivällisesti kestävät sen, että kaikki huomio menee pienille. Ulkona yhteiselo sujuu hienosti ja Minttukin tyytyy tuhahdellen siirtymään syrjään, kun natikka-armeija suunnistaa kohti. Cirusta pennut ovat edelleenkin huippukivoja ja välillä se pyörii ja tuhtaa itsekin nurmella kuin pentu. No, Ciru onkin ikuinen vauva, minun ihana suloinen pieni koirani...



Ja tässä ne neliviikkoiset:
Lacu

Luca

Lotta

Lilla

Lulu

Liinu

Kuvissa siis tulevat kennelnimet, pennut sitten päätykööt Murreiksi ja Turreiksi omissa kodeissaan...:)

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kaverukset

Tänään Flow muisti, mikä on ollut sen rooli edellisten pentujen aikana: maailman paras leikkitäti. Ja siitä se sitten lähti...


Ekana kaverina oli Liinu (tyttö 4).

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kuopassa vilvoittelua ja äänisiedätystä

Siinä päivän teemat. Ulkona oli trooppisen kuumaa ja pennut keksivät kunnon vesikoiran tapaan mennä koisimaan poteroon, jonka joku isommista ystävistä oli aikaisemmin kaivanut. Sateen jäljiltä märkä nurmikko ei muutenkaan ollut niin kiva kuin kuiva ja osa pennuista protestoikin mahan kastumista (tai jotakin muuta, tiedä heistä).

Sisällä laitoin soimaan cd-levyn, jossa on kaikkia koirille oletetusti pelottavia ääniä, kuten ukkosta, hälytysajoneuvon ääniä, jne. Unohdin levyn soimaan ja jonkin ajan kuluttua ihmettelin itse, että mitäköhän nuo naapurit oikein touhuaa, kun koko ajan kuuluu epämääräistä, häiritsevää meteliä. Menin käymään vauvalassa ja vähänkö minua huvitti, kun tajusin äänen tulevan levyltä ja pennut koisivat tyytyväisinä täydessä unessa...:)


perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ulkona osa 2

Aamulla koitti vihdoin se hieno hetki, kun ei pitkästä aikaa satanut, joten ei muuta kuin pennut koriin ja pihalle. Tällä kertaa tutustuimme isoihin koiriin ja se oli kaikista kivaa -paitsi Mintusta, joka kävi tapansa mukaan nuuskaisemassa kerran, tuhahti ja siirtyi syrjään makoilemaan:)


Ciru ja Tara olisivat kovin, kovin mielellään hakeneet pentuja leikkiin, mutta ei ne reppanat vielä oikein tajunneet pelin henkeä:)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

3-viikkoiskuvat

Tältä ne nyt näyttää kolmiviikkoisina (unessa ja naama viilissä):
Poika 1

Poika 2

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

Tyttö 4

Oikeeta ruokaa !

Aamulla maisteltiin broilerijauhelihaa ja kermaviiliä. Eipä tuo herättänyt mitään ryntäystä ruokakupille, mutta hereillä olleet kävivät kuitenkin vähän lipsuttelemassa lautasta ja sen jälkeen omia ruokaan sotkeutuneita tassujaan tai kaverin naamaa:)



tiistai 14. kesäkuuta 2011

Vapaus on koittanut

Pentulaatikko otettiin pois tänään ja vapaus koitti pennuille. Kovin ovatkin siitä nauttineet eli leikkineet, murisseet, haukkuneet, jälttäneet sormia ja varpaita ja viuhtoneet pienillä hännillään. Ihanaa sakkia:)

Huomenna maistellaan eka kerran muutakin ruokaa kuin mamman maitoa.

Villit ja vapaat päikkäreillä

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Iltapiknik

Ehdittiin kiireistä huolimatta kuitenkin illalla vielä kokeilemaan ulkona olemistakin pieni hetki. Pennut eivät olleet millänsäkään uudesta elementistä vaan totesivat ulkoilman lisäävän ruokahalua ja kävivät piknikille:)


(Tuo yksi haahuilijakin sitten lopulta löysi tiensä eväskorille...)

Tää on vaan jotenkin niin idyllisen näköinen hetki...

Laumanvartijakoira katkerana seuraa sisältä tapahtumien kulkua

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Maailma avartuu

Maailmassa on paljon ihmeteltävää. Elinympäristöä on laajennettu pentulaatikon ulkopuolelle ja tänään mennään käpäisemään myös ulkona, kun helle iltaa myöten pikkuisen antaa periksi.

Eilen maisteltiin matolääkettä ja eipä nämä mussukat tällä kertaa siitä sen suurempaa teatteria tehneet; joskus madotus nimittäin saa aikaan varsinaisen esityksen herkkähipiäisimmillä pennuilla:)




Tarkkakorvaisimmat saattoivat huomata, että Peki kertoi ohimennessään selkokielellä Flow´lle, ettei sillä "vääränrotuisena" ole mitään asiaa kurkkimaan pentulaatikkoon; vesikoirat saavat vapaasti ihastella pikkuisia portin takaa, joskin jokainen on käynyt vuorollaan tutustumassa myös vauvalassa pentulaatikon sisältöön Pekin siitä sen enempää välittämättä.

Kennelin ovat alkavat ensi viikolla pikkuhiljakseen avautua, joten pennunostajat alkakaa kaivella kalentereita esille. Ei tosin meidän takia tarvitse kalenteria katsoa; tulla ja mennä saa oman mielensä mukaan, kunhan sen verran ilmoittaa etukäteen, että joku on kotona aukaisemassa ovet:) Viihtyä saa niin kauan kuin huvittaa, me eletään normaalia elämää normaalin sekasotkumme keskellä vierailijoista huolimatta. Termos on ladattuna, pullaa saatte tuoda tullessanne:) Myös muut vierailijat ovat tervetulleita, kunhan nämä omaansa odottavat ovat kuitenkin ensin päässeet ihastelemaan tulevia kullannuppujansa...

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Iltalaulu

Illalla viimeiseksi pennuilla oli lauluharjoitukset. Ohessa ääninäyte; laittakaa ääni täysille, itse kuvasta ei saa mitään selvää.

Ja Puupää oli taas puupää. Otin se syliini ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa se bongasi laatikkoon tulevan Pekin ja ponkkasi pois minun käsistä kuin liukas saippua. Onneksi ei ollut kun jalkojen päällä, joten tömähdys patjalle ei ollut kova, mutta muistuttipa taas itseä, että pentuja ei todellakaan kannata nostaa yhtään sitä korkeammalle, aikuistenkaan. Niillä on uskomattomat voimat, kun ne yhtäkkiä päättää lähteä menemään !

Hauskoja nukkumistapoja...


keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Lamput syttyy !

Tänään oli selvästi merkittävä päivä pentujen elämässä, koska aamulla tuntui kuin piuhat niiden pienissä päissä olisivat ihan yhtäkkiä alkaneet yhdistyä ja ne katsoivat minua ilmeellä "hei, kukas sä oot?" ja tulivat kiehnäämään viereen, alkoivat ihmetellä laatikkoon annettuja leluja, nousivat yhä varmemmin jaloilleen ja alkoivat päästellä erilaisia ääniä ihan kuin ihastellakseen omaa ulosantiaan:) Aina se jaksaa ihmetyttää yhtä paljon, miten hurjasti yksi päivä voi viedä pentujen kehitystä eteenpäin.

Muuten on kyllä aikas tuskaisaa tämän helteen kanssa. Vaikka miten pitäisi rupelit katossa täysillä pyörimässä ja kaikki mahdolliset lävet levällään "raikasta" ulkoilmaa saadakseen, on lämpötila sisällä lähempänä 30 astetta. Eipä siinä pentujenkaan paljon muuta tarvitse tehdä kuin köllötellä ihanassa lämmössä pentulaatikkossaan.

Kynnet on leikattu pari päivää sitten ja nyt pitäisi marssia apteekkiin ostamaan madotustahnaa.

Lisään kaksiviikkoiskuvat illalla, tai ainakin huomenna, mutta tässä päivän säpinäotos kuvia odotellessa :


Sorry, alkoi akku loppua kamerasta, joten oli pakko ottaa tällaset pikaräpsäisyt ilman laadunvalvontaa:)

Poika 1

Poika 2

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

Tyttö 4

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kesäloma !!!

Jeeee, se on nyt koittanut, nimittäin ihana, odotettu kesäloma !

Kaiken hektisyyden jälkeen menin eilen vihdoinkin kaikessa rauhassa pyllöttämään pentulaatikon ääreen ja noukin laatikosta syliini yhden pötkylän ja -yllätys, yllätys- siinä minua katsoa tirritti takaisin silmiin pieni vesikoiran alku eli vauvojen silmät olivat avautuneet superaikaisin ja nopeasti !

Todistusaineistoa...
 Muutenkin nämä kaiken tyytyväisyytensä keskellä tuntuvat kuitenkin olevan melko pirtsakoita pikkuisia; jäntevästi ne hinaavat itseään vauhdilla ympäri laatikkoa Pekin perässä ja yrittävät jo kovasti päästä jaloilleen ja kävelemään. Melko pullukkaa porukkaa tämä sakki on, joten maha saattaa hieman harata vastaan eteenpäinmenohalussa:)


Pekin edellisten pentueiden pennuista kaksi, Inez ja Ebba, pyörähtivät tänään Auran näyttelyssä kehässä. Inez vetäisi heti ekasta näyttelystään erinomaisen; onnittelut Anitalle tuloksesta ja hienosta esittämisestä! Pikku-Ebballe yritettiin hakea näyttelytulosta agilityvalioitumista varten, mutta ei onnannut tällä kertaa; hyvä olisi riittänyt, mutta tuomari ei heltynyt tyydyttävää parempaan:( Harmitti siinä suhteessa, että Taru esitti Ebban tosi hienosti, Ebba käyttäytyi loistavasti kehässä ja arvostelu oli kaikinpuolin muuten hyvä (huomattakoon erityisesti maininta ihanasta luonteesta), mutta kun se tirriäinen on vaan NIIN pieni... No, ei luovuteta, kyllä se tulos jostain vielä haetaan:)

Pieni ja terhakka


keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Viikon vanhat

Aika rientää siivillä ja rotanpojat alkavat hitaasti, mutta varmasti muistuttaa koiraa. Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat.

Poika 1

Poika 2

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

  
Tyttö 4
 ...ja taas tuo yksi vilkuttelee, veikeä tapaus:)