Huh hellettä !

Pennut ovat nyt 5-viikkoisia. Kaikkea on ehditty kokeilemaan, mutta paljon olisi vielä tehtävää ennenkuin ipanat lähtevät uusiin koteihinsa kolmen viikon päästä.

Kakkapissa-sirkus alkaa olla -jos nyt ei pahimmillaan- niin ihan mukavasti käynnissä joka tapauksessa. Tarkka-ammuntaakin oli yksi aamu ilmeisesti treenattu:

Neulanterävät naskalit ovat puhjenneet ja niitä testataan armotta varpaisiin ja lahkeisiin. Tänään yritin tarjota natikoille putkiluuta järsittäväksi varpaitteni sijaan ja osa tarttuikin syöttiin:) Peki kiersi pentuaitausta ympäri  kateellisena pentujen herkusta ja tämä taas latasi Lucan tyypilliseen tapaansa ilmaisemaan mielipiteensä mamman ulkopuolella olemisesta, kun pikkupojalla itsellään olisi ollut selkeä tarve mammanmaitohetkelle. Jäin miettimään, pitäisiköhän Lucan pentupakettiin sisällyttää  kuulosuojaimet tulevia omistajia varten...?!

Kun pahimmat aamukierrokset oli purettu aitauksessa isojen koirien rouskutellessa helteessä jäisiä luita, otettiin päikkärit, joiden aikana kennelmamma nappasi Tuijan avustuksella 5-viikkoiskuvat. Vähän alkaa olla vaikeaa kuvaaminen tavallisella digikameralla, kun pennut ei enää pysy paikoillaan, enkä ymmärrä Ilkan järkkärin käytöstä yhtään sen enempää kuin näistä tietokonehommistakaan (seuraava haaste?).  Tässä kuitenkin saadut otokset:

Lacu

Luca

Lotta

Lilla

Lulu

Liinu

Kuvausten ja huilihetken jälkeen teimme tutustumisretken lähimetsään (vai olisiko pusikko parempi termi). Rohkeimmat tulivat reippaasti perässä polkua pitkin, osa jäi ihmettelemmän metsän ihmeellisyyttä ja pari itsenäisintä päätti mennä ihan omia polkujaan (Lacu oli sitkein vastarannankiiski, lähti aina eri suuntaan kuin muut).

Metsäretki oli helteeseen yhdistettynä pennuille varsinainen voimain koetus ja kaksi pentua kerrallaan ne pääsivätkin takaisin sisävauvalaansa jatkamaan uniaan. Tuijan metsästellessä kiinni kahta viimeistä karkulaista oli toinen niistä jo ennättänyt luikahtaa varjoon huilaamaan tiililavan alle. Siinä tarvittiinkin jo Pekin apua, jotta saatiin ipana houkuteltua vilpoisasta kolostaan pois. Ja kukapa muukaan se tietty oli kuin Lilla, joka viimeksikin aiheutti sydämentykytystä piiloutumalla nukkumaan raparperipuskaan:) Lillasta onkin tullut varsinainen pikkuriiviö viime aikoina; se on todella reipas, kerkeävä ja pippurinen pienestä koostaan huolimatta.

Eikä rauha laskeutunut pentujen ylle vielä sisävauvalassakaan. Taas alkoi äänisiedätyslevy pyöriä cd-soittimessa, mutta se ei häirinnyt pentujen unta sen enempää kuin aiemminkaan, vaikka volyymit olivat jo korkeammalla kuin aiemmin. Lacu nousi jossain vaiheessa leikkimään ja tuntui ihmettelevän enemmänkin minun kameraani kuin levyltä tulevaa möykkää.

Perjantaina tulee eläinlääkäritäti Maija siruttamaan pennut ja tekemään pentutarkastuksen, vaikka ajankohta on vielä melko varhainen purentojen ja poikien kulkusten tarkastamiselle. No, pitää sitten vaikka käyttää uusintatarkastuksella, jos näyttää, että jotain jää hämärän peittoon. Odotan mielenkiinnolla, millainen äänishow sirutuksesta syntyy, kun nämä ipanat tuntuvat olevan ajoittain melko teatraalisia...:)

Eläinlääkärintarkastuksen jälkeen ja viimeisen kauempaa tulevan pennunostajan käytyä katsomassa pentuetta räätälöidään pakka varmaan lopulliseen muotoon eli päätetään lopullisesti kodit jokaiselle ipanalle. Aika selvähän tuo pakka alkaa jo ajatuksissa olla, mutta aina tietty voi tulla pentutarkastuksessa esille jotain sellaista, mikä muuttaa kuviot uuteen uskoon.