Voi apua...

...mikä ilta ja yö takana.

Menin eilen Raumalle valmistautumaan kätilöintiin, kun Ebban synnytys käynnistyi päivällä. Kaikki meni ihan oppikirjojen mukaisesti, mutta kun päästiin itse asiaan, homma tyssäsi eikä lähtenyt etenemään loppuun asti Ebban kovista yrityksistä huolimatta. Ei auttanut muu kuin yöllä lähteä päivystävälle, joka totesi ensimmäisen pennun olevan virheasennossa synnytyskanavassa. Lääkäri teki Ebban kunnioitettavalla avustuksella kaiken mahdollisen saadakseen pennun ulos omin avuin, mutta ei se vaan onnistunut ja lopulta oli pakko turvautua leikkaukseen, jotta edes osa pennuista saataisiin ajoissa turvallisesti tähän maailmaan. "Tulpan" selviämisestä lääkäri ei antanut takeita, mutta leikkauksen jälkeen kaikkien ultrassa näkyneiden neljän pennun todettiin olevan hengissä ja olosuhteisiin nähden jopa tosi pirteitä, -jopa tuon vastarannankiiski Tulpankin. Tulppa osoittautui hyvin pian muutenkin paitsi todella kauniiksi myös äärettömän määrätietoiseksi sähläriksi ja kiukkuiseksi pieneksi koiranaluksi  ("mull on nälkä, miksei se tissi jo löydy, mihin mä nyt jouduin...!!!") :)

Takaisin Tarulle tulon jälkeen olimme niin väsyneitä (ei siis nukuttu koko yönä), toisaalta huojentuneita ja toisaalta taas Ebban ja pentujen jatkon puolesta huolissamme, että ei oikein enää tiedetty, itkeäkö vai nauraa. Taidettiin tehdä molempia. Oppipahan taas arvostamaan sitä, miten hyvin meilläkin tähän asti kaiken kaikkiaan on mennyt noiden synnytysten suhteen. Ja Ebban arvostus nousi entisestään; tätä pikku taistelijaa ei tosiaankaan voi muuta kuin ihailla sen luottamuksesta ihmisiin ja halusta yrittää parhaansa sinnikkäästi loppuun asti.

No, lopputulos siis kuitenkin oli neljä pentua; 3 ruskeaa/ruskea-valkoista poikaa ja yksi ruskea tyttö.
Ebbakin voi kohtalaisen hyvin, mitä nyt tietty on kipeä leikkauksen jäljiltä. Vauvat saavat siitä huolimatta kuitenkin onneksi mammanmaitoa syödäkseen, joten eiköhän se siitä riemuksi muutu. Uskotaan ja toivotaan näin.  Koettakaa Raumanväki itse vaan nyt jaksaa sen hullunmyllyn keskellä, yritän tulla jeesimään niin paljon kuin suinkin pääsen ja ennätän...