Uusi vuosi toi tullessaan muutoksia ja iloisiakin ylläreitä.
Ensinnäkin Namu siirtyi Marian ja Lillan kotiin Marian koiraksi. Ilmeisesti Namu oli koko elämänsä ajatellut olevansa Marian koira ja meillä vain tilapäishoidossa; se jätti meidät taakseen katsomatta:) Marian kanssa Namu tulee saamaan arvoisensa arkielämän kaverikoiran roolissa. Luopuminen omasta koirasta ei todellakaan ole helppoa, mutta kun näkee miten onnellinen se "uudessa" kodissaan on, ymmärtää, että olisi ollut väärin pitää koiraa meillä vain siitä itsekkäästä syystä, että se on niin mukava.
Turun KV-näyttely toi meille himotun täyspotin; harvoin kukaan on varmaankaan tuulettanut niin kovaäänisesti kuin me Ebban saatua EH:n myötä virallisen agilityvalion arvon ! Kun myös Ali sai EH:n tulevaa agilityvalioitumistaan varten (:)), Namu ERI:n ja Baila cacibin ollen VSP, oli päivä täydellinen!
Miin kanssa agilitytreenit etenevät hitaasti, mutta varmasti. Miin veljet aloittanevat kisaamisen heti maaliskuussa, me Miin kanssa ehkä kesällä. Nautin niin kovin tästä matkasta, mitä Miin kanssa agilitysaralla koko ajan tehdään ! Välillä tulee sääli ja surku Cirun puolesta; kunpa olisimme saaneet jatkaa yhdessä agilitya, Ciru olisi nauttinut siitä niin kovin ! Mutta ehkä kaikkien näiden kökköjuttujen tarkoitus on opettaa elämään tässä hetkessä ja nauttimaan ja arvostamaan joka ikistä kertaa, minkä koirasi kanssa pääset yhdessä tekemään. Joka kerta kun voi olla se viimeinen. Kliseistä, mutta niin totta. Joten saa potkaista ahteriin, jos kuulette minun ruikuttavan treeni- tai kisakentällä:)
Joka tapauksessa onnea ja menestystä kaikille koiraystäville (ja miksei kaikille muillekin) vuodelle 2013 !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti