Käytiin iltalenkillä Pekin kanssa. Alkoi ihan säälittää reppana, kun kauhoi hajareisin eteenpäin tisujen hakatessa polviin. Mutta ei haitannut eteenpäin menemistä, semmoista vauhtia pisteli, että hyvä kun perässä pysyin. Kotona sitten rauhoituttiin pentulaatikossa ja hieroskelin mammaa selästä, kun näytti että lenkki teki väliaikaisesti olon kehnommaksi vauvojen jamitellessa mahassa oikein kunnolla.
Jatketaan odottelemista. Ja Merja, Ettalle terkkuja, että ei minkäänlaisia toiveita muista kuin ruskeista siskoista:) Tuija on tehnyt jo pienet tunnistuspannat valmiiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti