Ei mitään uutta...

Hmph. Tämä on just se kaikkein ärsyttävin vaihe koiran tiineyttä, kun itse alkaa kauheesti odottaa, että jotain tapahtuisi ja koira on täysin rauhallinen ja iloinen eikä mikään viittaa siihen, että pennut ihan oikeesti putkahtaisivat ulos jonain lähipäivistä.

Mutta hyvä näin. Nyt pennut ovat jo niin isoja, että ne selviytyvät. Vielä puolitoista viikkoa sitten blogia avatessani tuntui ihan mahdottomalta, että tuo otus pysyisi yhtenä kappaleena tänne asti. Pekin maha on nyt laskeutunut ja ilmeisesti myös Pekin on näin ollen parempi olla, ainakaan se ei enää ähky yhtä paljon kuin ennen:) Jäätävän kokoinen tuo maha silti edelleen on.

Tuija lupautui tekemään vauvoille pikkupannat tunnistusta varten. Jotenkin se nimittäin on ennalta-arvattavaa, että kaikki pennut ovat ruskeita ja näyttävät ihan toistensa kopioilta:)

Kennelimme ovet ovat nyt sulkeutuneet muutamaksi viikoksi, jotta Peki saa synnytys- ja vauvanhoitorauhan alkuajoiksi. Maria kävi vielä ihastelemassa Pekin jättimahaa lauantaina; kiitos Marialle myös lenkkiseurasta ja ihanasta, suussasulavasta piiraasta !

Perjantaina kahvilla Anita ja syliin yhtäkkiä ilmestynyt "lentävä espanjalainen"...