Ei oikeestaan mitään muuta uutta kuin että Poku-poika kävi eilen meitä ilahduttamassa lenkillä ohikulkiessaan; aivan ihanan lutunen pikkukaveri ! Pusuja ja juttuja riitti tasapuolisesti jokaiselle ja syliin oli pakko päästä:)
Ilonalta tuli myös eilen viesti, että Myy oli ollut Kauhajoen näyttelyssä VSP ja sai näin ollen siis myös SERTin. Onnea hurjasti !!! Tässä kaunotar itse:
(kuva Ilona Ylivinkka)
Tekisi mieli päästä pikkuipanoita katsomaan ja nuuskimaan Raumalle, mutta valitettavasti rästissä olevat puutyöt ja pihansiivousurakka pitävät tanakasti kiinni kotikonnuilla...
Kävin vierailulla Raumalla pikkuisia katsomassa. Hyvin voivat, sekä vauvat että äiti. Miten pikkupennut voivatkaan aina olla niin syötävän ihania ja hyväntuoksuisia !
Menin eilen Raumalle valmistautumaan kätilöintiin, kun Ebban synnytys käynnistyi päivällä. Kaikki meni ihan oppikirjojen mukaisesti, mutta kun päästiin itse asiaan, homma tyssäsi eikä lähtenyt etenemään loppuun asti Ebban kovista yrityksistä huolimatta. Ei auttanut muu kuin yöllä lähteä päivystävälle, joka totesi ensimmäisen pennun olevan virheasennossa synnytyskanavassa. Lääkäri teki Ebban kunnioitettavalla avustuksella kaiken mahdollisen saadakseen pennun ulos omin avuin, mutta ei se vaan onnistunut ja lopulta oli pakko turvautua leikkaukseen, jotta edes osa pennuista saataisiin ajoissa turvallisesti tähän maailmaan. "Tulpan" selviämisestä lääkäri ei antanut takeita, mutta leikkauksen jälkeen kaikkien ultrassa näkyneiden neljän pennun todettiin olevan hengissä ja olosuhteisiin nähden jopa tosi pirteitä, -jopa tuon vastarannankiiski Tulpankin. Tulppa osoittautui hyvin pian muutenkin paitsi todella kauniiksi myös äärettömän määrätietoiseksi sähläriksi ja kiukkuiseksi pieneksi koiranaluksi ("mull on nälkä, miksei se tissi jo löydy, mihin mä nyt jouduin...!!!") :)
Takaisin Tarulle tulon jälkeen olimme niin väsyneitä (ei siis nukuttu koko yönä), toisaalta huojentuneita ja toisaalta taas Ebban ja pentujen jatkon puolesta huolissamme, että ei oikein enää tiedetty, itkeäkö vai nauraa. Taidettiin tehdä molempia. Oppipahan taas arvostamaan sitä, miten hyvin meilläkin tähän asti kaiken kaikkiaan on mennyt noiden synnytysten suhteen. Ja Ebban arvostus nousi entisestään; tätä pikku taistelijaa ei tosiaankaan voi muuta kuin ihailla sen luottamuksesta ihmisiin ja halusta yrittää parhaansa sinnikkäästi loppuun asti.
No, lopputulos siis kuitenkin oli neljä pentua; 3 ruskeaa/ruskea-valkoista poikaa ja yksi ruskea tyttö.
Ebbakin voi kohtalaisen hyvin, mitä nyt tietty on kipeä leikkauksen jäljiltä. Vauvat saavat siitä huolimatta kuitenkin onneksi mammanmaitoa syödäkseen, joten eiköhän se siitä riemuksi muutu. Uskotaan ja toivotaan näin. Koettakaa Raumanväki itse vaan nyt jaksaa sen hullunmyllyn keskellä, yritän tulla jeesimään niin paljon kuin suinkin pääsen ja ennätän...
...hetken jo toivottiin, että oltais päästy tänään tai ensi yönä kätilöimään, kun Ebban lämmöt laski eilen aamulla niihin kuuluisiin lämpöpiikkilukemiin, mutta ei, ei, Ebba pihtaa... Joten jäädään siis kärvistelemään odotuksen tuskassa Tarun kanssa (Ebballahan ne tuskat tosin pitäis olla eikä meillä?). Tässä Tarulta tuore "viime hetken" kuva Ebbasta ja muista Rauman hulluista kiven pyörittäjistä.
Tänään oli MynSK:n agilityn seuramestaruuskisat. Haikealla, mutta hyvällä mielellä luovutin kiertopokaalin uudelle seuranmestarille, meni varmasti oikeaan osoitteeseen, onnea Pirkko & Robin !
Että palataanpa asiaan ja blogiin, kunhan Ebballe kuuluu jotain.
- ja tällainen jälkilisäys vaan, että tuo Ebban lämpöpiikki osoittautui lopulta feikiksi eli jouduimme sitten aloittamaan homman ajatuksellisesti kokonaan uudestaan...:) Nähtäväksi nyt sitten jää, milloin päästään tositoimiin.
Kivat tapaamiset kasvattien ja heidän omistajiensa kanssa jatkuivat. Eilen kävi Anja Peson kanssa vierailulla; Anjalle isot kiitokset huippuhyvästä hieronnasta, hartiat ja selkä saivat upeaa käsittelyä ! Peso viihdytti meitä pihalta löytämänsä kiven kanssa leikkimisellä (mikä noita Rauman koiria vaivaa???), mutta malttoi sentään hetkeksi rauhoittua poseeraukseenkin kukkapuskan äärelle:)
Tänään menimme Vehmaalle lenkille Marian, Sinin, Lillan, Nupun ja Pikin kanssa. Mielenkiinnolla odotin etukäteen, miten meidän itseriittoiset roturasistikoiramme suhtautuisivat isoon mustaan snautseriin, mutta ihan hienostihan se tutustuminen sujui. Tosin kyllä suurin osa lenkin onnistumisesta meni varmaan Pikin rauhallisen käytöksen ja hyvän itsetunnon piikkiin; se kun ei turhia Pekin muutamasta välttämättömästä alkutuuppaisusta välittänyt. Lopulta Pekikin ilmeisesti totesi, että vastassa oli vähän turhan iso ja itsetietoinen tönittävä ja päätti mennä loppulenkin oman porukan kanssa juosten ja leikkien. Muut koirat eivät juurikaan tähän uuteen isoon tuttavuuteen reagoineet vaan touhusivat omia juttujaan normaaliin malliin. Tämä Piki oli kyllä aika hauska suohirviö; minä kun olen aina luullut, että vesikoirat ovat pahimpia mahdollisia kurapluttaajia, mutta kyllä Piki vei voiton ihan kevyesti tässä sarjassa:)
Nupusta meidän koirat näyttivät tuumivan, että "onhan noita nähty", eivätkä noteeranneet laumaan liittynyttä uutta vesiäistä mitenkään. Nuppu on aivan ihastuttava ! Jotenkin tuntui koko ajan Nuppua katsoessa, että olisi katsonut isänsä Hugon ruskeaa versiota; sama energiamäärä ja itseluottamus eikä pahuudesta häivääkään !
Koko katras, paitsi että Minttu katosi jonnekin...
Pikku Lilla piipersi urheasti mukana koko lenkin ja leikit jatkui vielä Nupun kanssa meidän ihmisväen tultua iltakahville meille. Mahtaa pikkuipanaa väsyttää illalla:)
Ja loppukevennys vielä; en jaksanut lähteä viemään yhtä pahvilaatikkoa keräyspisteeseen, joten heitin sen pohjalle tyynyn ja päälle vanhan koiransängyn teddykankaan. Tätä petiä on testattu innolla kaikkien koirien voimin ja tulipahan taas todistettua, että kaiken koirien mielestä hienon ei aina tarvitse olla suurella rahalla kaupasta ostettua...:)
Tuo "Peki ja ipanat" alkoi tuntua sen verran harhaan johtavalta otsikolta, että vaihdoimme blogin nimen ja osoitteen, että Googlekin pysyisi kennelimme toiminnassa mukana varsinaisten kotisivujen ollessa remontin alla. Joten jatkossa meidät siis löytää täältä.
Eipä pitkään ehditty murehtia pentujen lähtöä. Talon tyhjettyä alkoi pienen hengähdystauon jälkeen pentujen aiheuttaman sotkun siivous ja sitten pitikin jo lähteä ihan oikeisiiin töihin. Taru haki pentulaatikon ja muut tykötarpeet Raumalle odottamaan Ebban pentuja ja elämä täällä asettautui siis arkisiin uomiinsa.
Pennut ovat kuuleman ja blogien perusteella kotiutuneet uusiin koteihinsa hienosti. Lilla-pienoinen ilahdutti meitä torstaina tulemalla metsälenkille mukaan. Peki oli revetä liitoksistaan oman vauvansa nähdessään:) Oli tosi liikuttavaa seurata äidin ja tyttären touhuja, tässä pieni leikkihetki kotiin tultua:
Muutenkin oli kiva ja koiratäyteinen viikko (töistä huolimatta), kun Anita tuli tiistaina Ellin ja Inez´n kanssa mukaan lenkille ja Minna ja Awa mustikkametsään kaveriksi keskiviikkona. Ensi viikolla treffaamme taas Lillan kanssa ja mukaan tulee myös Sini ja Nuppu, kivaa nähdä pitkän tauon jälkeen !
Isot koirat ovat nauttineet rauhallisesta elämästä ilman pentuja. Olemme viettäneet paljon aikaa metsässä, minä lähinnä mustikoita poimien, koirat niitä edeltä syöden ja kun ovat saaneet mahansa täyteen, ovat leikkineet rosvoa ja poliisia juosten ympäri tienoota tanner tömisten. Ne ovat itselle aina sellaisia elämän huippuhetkiä; ympärillä metsän rauha, kiirettömyys ja leikkivät koirat.
Murhetta on tuonut Cirun entisestään huononnut näkö ja Taran lisääntyvät selkä-/jalkakivut. Nähtäväksi jää, miten Ciru sopeutuu uuteen pimeään maailmaansa. Olen alkanut kaiken varalta psyykata itseäni mahdolliseen edessä olevaan luopumisen tuskaan. Miten siitä ikinä tulisin selviämään, en uskalla edes ajatella. Mutta nyt pitää vaan opetella nauttimaan joka päivästä, joka hetkestä nykyisellä kokoonpanolla. Kaiholla otin äsken esille Cirun agilitykiertopalkintopystin vietäväksi viimeistä kertaa kaiverrettavaksi Cirun nimiin ennen luovutusta seuraavalle MynSK:n tulevissa seuramestiksissä ( joihin siis emme enää pysty osallistumaan). Laitettakoon tähän Cirun uran kunniaksi kuva upeasta pokaalista; harvalla on neljävuotiaana neljä kiinnitystä kyseiseen pokaaliin:) Sitä viidettä toivoin meidän vielä pääsevän tavoittelemaan, mutta valitettavasti jäi haaveeksi... Cirulle kiitos niistä lukuisista ilon hetkistä, joita pääsimme yhdessä harrastuksemme puitteissa kokemaan.
Nyt jäämme sitten odottelemaan Ebban synnytystä. Tilaus olisi vetämässä seuraavaan viikonloppuun, mutta todennäköisemmin joudumme kuitenkin odottelemaan sinne alkuviikkoon. Toivoisin kuitenkin kovasti pääseväni mukaan kätilöimään, se on joka kerta niin henkeä salpaavan koskettavaa touhua. Pieniä uusia vauvaperroja, voiko mitään ihanampaa olla ?!
Myös Emmalle on sulhanen katsottuna. Odottelemme juoksuja pikapuoliin ja toivomme, että pääsisimme loppuvuodesta kokemaan uuden elämän ihmeen myös sieltä suunnasta. Tosi kiva yhdistelmä olisi luvassa, jos kaikki menisi odotusten mukaisesti.
Saimme juuri tiedon, että Vicky (Bonachón Ibby) oli Niinan luotsaamana ollut Joensuun KV-näyttelyssä ROP saaden siinä ohella siis myös SERTin ja CACIBin, onnea hurjasti sekä Niinalle että Vickyn kotiväelle ! Ja peukut tietty pystyyn iltapäivän RYP-kehiä ajatellen...
...ja Niina soitteli illemmalla ja kertoi Vickyn olleen RYP2 !!! Wau, hipposen hienoo !!! Onnittelut Joensuun väelle upeasta näyttelymenestyksestä !
(valokuva Niina Tervonen)
Aika hieno ja historiallinen viikko ollut muutenkin kennelimme harrastuspuolella; viime sunnuntaina Anja ja Peso ottivat tuplavoiton Lempäälässä, eikä triplavoittokaan kennelille ollut kaukana, kun Taru ja Soolo olivat kolmannessa kisassa kakkosia häviten vain viisi sadasosaa voittajalle:) Tämänpäiväisen näyttelytuloksen kruunasi myöhemmin soitto Pohjanmaalta eli Etta Merjan luotsaamana oli suorittanut spanielien taipparit ensimmäisenä kennelimme koirana ! Ja tulipa mieleen vielä sekin, että Ilona ja Myy nousivat hiljattain kolmosluokkaan agilityssa komealla voitolla kakkosluokassa. Upeita suorituksia, onnea kaikille tasapuolisesti, olemme teistä enemmän kuin ylpeitä !!!
Vauvala huokuu tyhjyyttä ja hiljaisuutta, viimeisinkin pentu on lähtenyt uuteen kotiin. Meille kotiväelle jäi ikävä, väsymys ja toisaalta syvä rauha siitä tietoisuudesta, että jokainen pikku perronalkumme löysi tiensä parhaaseen mahdolliseen kotiin. Tästä niiden on hyvä jatkaa elämää eteenpäin.
Poikien lähdettyä oli seuraavana lähtövuorossa Liinu. Liinu kotiutui samantien Tuijan ja Incan elämään; kuulumisia voi lukea enemmän heidän blogistaan http://hauveli.blogspot.com.
Tyttönelikko ennen Liinun kotiin lähtöä
Liinu vielä vanhassa kodissa
Liinu lähdössä Tuijan mukaan
Liinun lähdettyä tiistaina kotiinsa tuli perjantaina Lillan vuoro siirtyä Marian hoiviin. Hyvin on yhteiselo lähtenyt sielläkin käyntiin; myös Lillalla on oma blogi http://kaviotjatassut.blogspot.com.
Tyttökolmikko
Lilla ennen kotiin lähtöä
Lauantaina kävin Raumalla katsomassa agilitykisoja ja siellä treffasimme myös pienen agilitytähtösen alun eli Lucan kanssa:) Luca oli tässä vaiheessa vasta haistelemassa agilityn ilmapiiriä, mutta aikoo syksyllä tutustua enemmänkin lajin ihmeelliseen maailmaan... Uni korjasi pikkumiehen kovin äkkiä sellaisen hullunmyllyn keskellä, ja muiden koirien nuuskimiset ja ihmisten ihastelut eivät enää jaksaneet paljoa kiinnostaa. Viileällä nurmella oli hyvä uinua ja sen jälkeen Luca ehti lähteä kotiin juuri sopivaan aikaan ennenkuin taivas repesi salamoimaan ja satamaan kaatamalla. Harmitti vaan, kun unohdin kameran kotiin enkä saanut pikkusöpöläisestä yhtään kuvaa:(
Sunnuntaina Mari ja Henri Ruokolahdelta kävivät hakemassa Lotan, joka samalla sai uudeksi nimekseen Leona. Pikkulikka oli kuulema ottanut uuden kodin samantien omakseen sen enempää ihmettelemättä. Myös Leonalle on avautumassa oma blogi, jäämme innolla odottelemaan ... !
Peki viihdyttää viimeisiä vauvojaan
Sisarukset viimeistä iltaa yhdessä
Lotta vielä meillä
Kavereiden lähdettyä Lulu oli kovin yksinäinen, kun kukaan isoista koirista ei Lulun yrityksistä huolimatta ollut halukas leikittämään pientä tyttöä. Ciru vähän viritteli leikkejä, mutta ei siitä sen suurempaa leikkihetkeä kuitenkaan saatu aikaiseksi. Niinpä lähdimmekin käymään Pokun luo hakemaan leikkiseuraa ja viemään samalla Kennelliitosta saapuneet rekkarit isäntäväelle. Poku törmäsi estoitta sisälle olohuoneeseen rynnänneeseen siskoonsa vähän turhan äkkiarvaamatta ja luuli ensin taloon murtautuneen hirviömurhaajan, ainakin päätellen sangen teatraalisesta ja äänekkäästä ensireaktiosta:) Kun Poku sitten tajusi, että kyseessä olikin oma sisko ja entinen isäntäväki, alkoi kahden tunnin tauoton riehumissessio, jonka aikana Poku myös auliisti näytti itsestään varsin miehekkään puolen...:)
Sunnuntai-iltana saimme soiton, että Lulun oma uusi perhe oli saanut aikatauluaan aikaistettua ja tulivatkin katsomaan ja hakemaan Lulua jo maanantai-iltana aikaisemmin kaavaillun torstain sijasta. Lulun ei näin ollen tarvinnut kauaa kärsiä kavereiden puutteesta, kun olin jo ehtinyt hälyyttää Marian ja Lillan viihdyttämään Lulua maanantaipäiväksi. Myös Poku tuli leikkimään siskojensa kanssa iltapäivällä. Voi, kun sitä menoa oli mukava katsoa !
Illalla Inkeri tuli siis Julian ja Joannan kanssa Kokkolasta Lulua hakemaan ja iloiseksi yllätykseksemme myös Jacke Cirun siskon Ciran perheestä tuli mukana meitä moikkaamaan ja kertomaan Ciran kuulumisia. Olipa kivaa nähdä, viimeksi olimmekin tavanneet viisi vuotta sitten Edströmin perheen hakiessa omaa pikkuperroaan Pietarsaareen. Käsittämättömän pitkän ja rankan reissun jaksoi Lulun uusi kotiväki tehdä hakeakseen pentunsa kotiin ja ehtiäkseen aamulla vielä töihin! Onneksi Lulu oli ollut Lulu ja pitkä kotimatka ja kotiutuminen uuteen ympäristöön oli sujunut mutkattomasti. Sillä pikkutytöllä on kyllä mahtava luottamus itseensä, ihmisiin ja ylipäätään kaikkeen mitä ympärillä on. Lulu ehti luikerrella oikein erityisesti sydämiimme ennen lähtöään ja jäämme sitä aina lämmöllä muistelemaan.
Pikku söpöläinen <3
Nyt elämä siis palailee pätkittäin ja isot koirat saavat taas palata asemaansa olemaan mamman elämän keskipiste ja paijailun kohde.
Tämä blogi jatkanee vielä hetken elämäänsä, kunnes saamme myöhemmin syksyllä taas kotisivumme herätettyä eloon. Ja pysyköön nimikin vielä samana Pekin elämäntyön kunniaksi, sillä seuraavaksi jäämme odottelemaan Pekin tyttären Ebban pentuja, jotka syntyvät vajaan kuukauden päästä ! Nämä pennut tulevat syntymään ja kasvamaan Ebba-äidin omassa kodissa Tarun hoivissa, mutta kantavat kuitenkin Bonachón-nimeä ja Taru saa varautua ottamaan kasvattajan kaupanpäällisinä kotiinsa lähestulkoon asumaan...:) Pentuja ei ultrauksen perusteella taida olla jo olemassa olevien varausten lisäksi kovin paljon jakoon, mutta tiedustella toki voi Tarulta tai minulta, jos Ebba vaikka yllättäisi ja tekaisisikin isomman pentueen tai jos joku ennakkoasetelma tulevien kotien suhteen muuttuisi ajan kuluessa. Pentujen isänä on Zorrazo Quijote "Bono", joten voisi kuvitella luvassa olevan pieniä ja vikkeliä perrovauvoja...:) Ensisijaisesti nämä pennut myydäänkin harrastaviin koteihin. Ebbasta ja vauvojen odotuksesta voi lukea jatkossa enemmän Ebban ja Soolo-siskon omasta blogista http://sooloebba.blogspot.com.
Nyt meitä kutsuu koirien kanssa lenkki, mustikkametsä ja uintireissu:) Pentujen jälkeensä jättämät sotkut siivotaan myöhemmin.
Muistakaa pentujen uudet kodit lähettää meille paljon kuulumisia ja kuvia; ne ovat aina odotettuja ja rakkaita viestejä !
