Blogi on saanut uinua pari vuotta, kun penturintamalla on ollut hiljaista ja elämä kotiin jäljelle jääneen koiranelikkomme kanssa on asettunut uomiinsa. Vanhat kuviot ovat toistaneet itseään eli agilitya on treenattu nassikkakaksikon kanssa ja lenkkeilty ahkerasti metsässä. Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaisikaan :)
Penturintamalle nyt saatiin sen verran uutta, että hartaasti odotettu "vappupentue" syntyi 1.7.2018 Hertan ja Mikan heilastelun tuloksena. Sen verran tuli yllätystä, että ultrassa näkyneen neljän pennun sijasta maailmaan tulikin vain kaksi ihanuutta. Se mitä niille kahdelle muulle oli matkan varrella tapahtunut, jäi arvoitukseksi. No, hyvä näinkin, asiat kun ei aina välttämättä mene parhain päin.
Eli vauvakaksikko oli seuraavanlainen: musta poika ja ruskea valkokaulus tyttö. Emo ja vauvat voivat kaikinpuolin hyvin ja lapset kasvavat Pian hyvässä hoidossa emonsa kotona.
Näille vauvoille on koti jo odottamassa. Olisimme niin kovasti toivoneet, että kaikille pentua odottaneille olisi tullut oma pieni koiravauva, mutta luonto ei tosiaan aina kuuntele meidän ihmisten toiveita ja odotuksia. Tämä on kyllä opittu jo moneen kertaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti