Pitkästä aikaa

Blogi on saanut uinua pari vuotta, kun penturintamalla on ollut hiljaista ja elämä kotiin jäljelle jääneen koiranelikkomme kanssa on asettunut uomiinsa. Vanhat kuviot ovat toistaneet itseään eli agilitya on treenattu nassikkakaksikon kanssa ja lenkkeilty ahkerasti metsässä. Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaisikaan :)

Penturintamalle nyt saatiin sen verran uutta, että hartaasti odotettu "vappupentue" syntyi 1.7.2018 Hertan ja Mikan heilastelun tuloksena. Sen verran tuli yllätystä, että ultrassa näkyneen neljän pennun sijasta maailmaan tulikin vain kaksi ihanuutta. Se mitä niille kahdelle muulle oli matkan varrella tapahtunut, jäi arvoitukseksi. No, hyvä näinkin, asiat kun ei aina välttämättä mene parhain päin.

Eli vauvakaksikko oli seuraavanlainen: musta poika ja ruskea valkokaulus tyttö. Emo ja vauvat voivat  kaikinpuolin hyvin ja lapset kasvavat Pian hyvässä hoidossa emonsa kotona.

Näille vauvoille on koti jo odottamassa. Olisimme niin kovasti toivoneet, että kaikille pentua odottaneille olisi tullut oma pieni koiravauva, mutta luonto ei tosiaan aina kuuntele meidän ihmisten toiveita ja odotuksia. Tämä on kyllä opittu jo moneen kertaan...

Vuosi päättyy

Heti aluksi on pyydettävä mitä nöyrimmin anteeksi sitä, että blogin päivitys kesällä loppui kuin kanan lento.  Tähän oli kuitenkin syynsä. Ensin pennut veivät niin paljon aikaa, että koneella istuminen vain sai jäädä niin vähiin kuin mahdollista. Kaikille pennuille kun oli jo siinä vaiheessa koti odottamassa.

Juuri kun pennut olivat lähteneet uusiin koteihinsa, Mintun selkäkivut pakottivat meidät -jälleen kerran- tekemään ikävän päätöksen ja laskemaan rakas ystävämme pois. Jotenkin tuntui, että maapallo lakkasi tuolla hetkellä pyörimästä. Minttu oli niin kauan ollut pitämässä koiraporukkaa kasassa tyylikkäällä arvovallallaan ja ollut meille ihmisillekin se luottokaveri, joka viimeiseksi illalla vielä lipaisi hyvän yön toivotukset, että mikään ei tämän jälkeen tuntunut enää samalta.

Ilmeisesti Mintun poismeno vaikutti myös Pekiin, joka muuttui apeaksi ja tuntui antavan omalle sairaudelleen periksi; vain kuukausi Mintun kuolemasta vein Pekin eläinlääkäriin, joka totesi, ettei mitään ollut enää tehtävissä vaan olisi viisainta antaa viimeisenkin vanhuksemme lähteä toisten joukkoon tuonpuoleiseen. Talo muuttui hetkessä hiirenhiljaiseksi. Nuoremmat eivät enää tienneet miten toimia ja Toto joutui hyppäämään johtajan saappaisiin, joiden täyttämistä Minttu tosin oli kärsivällisesti lähes kaksi vuotta Totolle opettanut.

Kun jo hetkeksi luulimme, että vastoinkäymiset olisivat koirien suhteen osaltamme hetkeksi ohi, Toto alkoi lokakuun alussa sairastella. Tauti jäi hiukan mysteeriksi, mutta harrastuspuolen se ainakin heitti toviksi katkolle, katsotaan, josko kevätpuolella taas päästäisiin hiljakseen kokeilemaan.

Mutta on tässä onneksi ollut ilojakin. Namun kesäpentueesta jäi kotiin musta tyttöpentu, joka sai nimekseen Utu. Vaikka tuolloin hiukan pohditutti pennun kotiin jättämisen fiksuus, ei seuranneiden tapahtumien varjossa ole sitten kyllä kaduttanut hetkeäkään. Utu on tosi mainio tapaus ja ottanut paikkansa tässä jäljelle jääneessä porukassa sataprosenttisesti :)

Toinen ilon aihe on ollut Miin paluu agilitykentille. Olin jo laittanut pikkumimmin naftaliiniin, kun mikään ei vaan toiminut meidän touhussa. Viimeisenä toivona kysyin apua Tanja Kurikalta, jonka kerrottiin saaneen ihmeitä aikaan monen herkän koiran kohdalla. Jo muutaman koulutuskerran jälkeen Mii alkoi kulkea ihan eri tavalla kuin ennen ja loppusyksystä uskaltauduimme ensimmäisen kerran pitkään aikaan kisakentillekin ; ei ongelmia lähdössä ja kepit menivät kuin treenitilanteessakin. Uskomatonta ! Kausi päättyi nollavoittoon ja hyppysertiin, joten ihmeitä kyllä tuo Tanja sai aikaiseksi ja Miillä on nykyään treeneissäkin hurjan kivaa. Tässä tuli taas hyvä muistutus siitä, että koskaan ei pidä luovuttaa <3 . Kiitos Tanjalle vielä kerran !!!

Kennel Bonachón vetäytyy nyt hetkeksi levolle; seuraavat pennut ovat suunnitteilla mahdollisesti vasta vuoden 2017 lopulle tai sen jälkeen. Niistä sitten lisää lähempänä :)

Neloset

Näillä näkymin kaikilla pojilla on koti odottamassa, ruskea tyttö hakee vielä omaansa.

Kolmoset

Kakkoset :)

Vauvat voivat pulskeasti :) Kaksi poikaa hakee vielä omaa, aktiivista, rakastavaa kotia.

Ykköset

Kuvat kertokoon enemmän kuin sanat:

Nyt ne on täällä

Q-pentue näki päivänvalon eilen aamupäivällä. Kaikki meni hyvin ja tuloksena -ehkä hiukan yllättäenkin- oli viisi poikaa ja kaksi tyttöä. Mustavalkoiset pojat ovat töpöjä, muilla on pitkät hännät. Sen verran on nyt turnausväsymystä päällä, että pistän tähän nyt vain nopsaan näpsäistyt kuvat, joista ei valitettavasti paljoa nää (varsinkaan tuosta mustasta tytöstä). Yritetään paremmalla otteella viikon päästä :)

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Poika 4

Poika 5

Tyttö 1

Tyttö 2

Pentuja

No niin, on niitä sitten tulossa; ihanat pikku aprillipennut ultrattiin ja kasvavat nyt kauheaa kyytiä Namun masussa. Eläinlääkärin ehdottama viisi pentua kyllä haiskahtaa kunnon aprillipilalta ottaen huomioon Namun mahan koon jo tässä vaiheessa kun viikkoja on jäljellä vielä neljä ennen H-hetkeä.

Namusta nyt löytyy näiltä sivuilta tietoa jo ennestään, mutta mahdollisten uusien pennuista kiinnostuneiden ihmisten helpotukseksi laitetaan nyt vielä faktat näkyville eli pentujen emä on Bonachón Namu (lonkat A-B, kyynärät 0-0, silmät ok, kilpparit ok, TgAa neg., PRA-Clear, diluutio D/D eli puhdas), Kennelliiton virallinen kaverikoira, erittäin sopuisa ja sosiaalinen tapaus, säkäkorkeus n. 45cm, näyttelystä ERI.

Isänä pennuilla on  Concurrido Dardo "Leon" (lonkat A-A, kyynärät 0-0, silmät ok, kilpparit ok, TgAa neg., töpö); pieni, musta, iloinen ja energinen agikiituri.

(Kuva Sirpa Jääskeläinen)

Pentujen odotettu saapumisaika on heti kesäkuun alussa, joten tietääpä ainakin jo tässä vaiheessa, mihin lomansa käyttää :) Niiiiin jo odotan näitä vesseleitä paijattaviksi... <3

Toton kanssa käytiin toissapäivänä korkkaamassa kolmosluokka Forssassa. Toton mielenkiinto kisoissa suuntautui enemmänkin herkkujen tavoitteluun kontaktilta (minne siis EI pitänyt mennä) ja toimihenkilöiden pussailuun kuin hurjapäiseen radan suorittamiseen, joten tulokseksi jäivät hyllyrata ja pussailuyliaikanolla; jälkimmäisellä tosin irtosi kolmossija :) No, positiivisesti ajatellen, mieluummin niin päin, että koira pussaa kuin puree... ?

Tuli kuluneella viikolla käytyä Anniinan kanssa myös agilityn koetoimitsijakurssi (harjoittelut vielä tarvii tehdä), joten ehkä joskus tulevaisuudessa voidaan haaveilla MynSK:n virallisista kisoistakin. Ja tämähän tietysti oli jo alustava kisamainos kaikille meidän episkävijöille ;)

Kohti uutta... ja ehkä pentuja myös?

Takana on melko myllerryksen täyteinen vuosi täynnä surua ja iloa.

Juuri kun alkoi tuntua siltä, että elämä palaisi pätkittäin uomiinsa Cirun lähdön jälkeen, Yodo sairastui marraskuun lopussa akuutisti ja edessä oli uusi luopumisen tuska Yodon jättäessä meidät kunnioitettavassa 15,5 vuoden iässä. Yodolla oli erityisasema meidän sydämissämme; se oli ensimmäinen vesikoiramme, josta sai alkunsa niin kasvatustyömme kuin oma agilityharrastuksenikin. Yodolta itseltään emme valitettavasti  jälkikasvua saaneet, mutta sen ihastuttavan olemuksen innoittamana lähdimme kuitenkin seikkailumatkalle tämän kiehtovan rodun pariin. Yodo eli pitkän, iloisen koiranelämän tyttölaumansa kanssa ja lähti pois likimain saappaat jalassa. Jopo-koiria oli maailmassa vain yksi ja ainoa ja tulemme ikuisesti rakastamaan sitä muistoissamme <3.

Tiedossa toki oli, että koirien ollessa kovin saman ikäisiä keskenään myös poislähdöt tulisivat seuraamaan toisiaan ehkä nopeallakin syklillä. Helmikuussa jouduimme laskemaan enkeliosastolle myös Taran. Tara oli maailman ehkä kiltein ja vaatimattomin vesikoira, täysin omalaatuinen persoona, jonka poismeno jätti yllättävänkin ison aukon kotiin. Ei kukaan enää aamulla ollut vislaamassa korvat hörössä mahan päällä pomppien, miten ihana uusi aamu oli jälleen koittanut.

Niin vahvasti olemme kaikki nämä vuodet eläneet koiriemme ehdoilla, että jokaisen koiran poismeno on tuntunut vievän mukanaan myös palan omaa itseämme, mikään ei ole ollut sen jälkeen enää niin kuin ennen.

Surun ohella on koettu myös paljon iloa. Itseni kohdalla se on lähinnä tarkoittanut pikku-Toton kasvamista ihan oikeaksi agilitykoiraksi. Toto oppi agilityn salat vähän kuin ohimennen, yhtäkkiä leikkimisen lomassa vain huomasin sen osaavankin yllättävän paljon ja syksyllä se voitti jopa MynSK:n seuramestaruuden täytettyään edellisenä päivänä vasta vuoden. Piinaavaa oli seuraavan puolen vuoden aikana odotella kisaiän täyttymistä ja virallista mittausta, joka onneksi kuitenkin lopulta piti Toton medi-luokassa ja pääsimme kisaamaan. Toto on niin passeli koira minulle; menee juuri sinne minne pyydetään ja sen verran verkkaisesti, että tällainen täti-ihminenkin pysyy mukana :)  Muutenkin se kotioloissakin toimii kuin ihmisen mieli, ihana pörriäinen !

Ilkan iloksi meille tuli viikko sitten bc Milli (Piggyland´s Yellow Submarine). Reipas pikkuinen tuo on ja kotiutunut hyvin (paitsi jos Mintulta kysytään...).

Penturintamallakin tapahtuu pitkästä aikaa. Namu  (Bonachón Namu) astutettiin aprillipäivänä, tulevana isänä Leon (Concurrido Dardo), iloinen musta pikkukiituri. Molemmat vanhemmat ovat terveitä ja mukavia koiruuksia, joten jos kaikki menee niinkuin pitääkin, saadaan kesäkuun alussa pentulaatikkoon hääräämään lupaavia pieniä vesikoiran alkuja. Odotetaan nyt vielä jokunen viikko ja laitetaan sitten ultrauksen jälkeen "virallinen" pentumainos näkyville, - sikäli kun pentuja tosiaan on tulossa :)

Tuhkana tuuleen...

Yksi elämäni surullisimmista hetkistä on nyt eletty. Ciru, pala sydäntäni ja sieluani nukkui ikiuneen 9.12.2014.

Ciru  haettiin aikoinaan Helsingistä kotiin muutama päivä luovutuksen jälkeen, koska se oli todella arka eikä sopeutunut pääkaupungin hektiseen elämänmenoon. Kotona Ciru soluttautui positiivisuudellaan sydämeeni samantien ja mielessäni lupasin suojella sitä maailman pahuudelta koko sen elämän ajan -niin kauan kuin pystyisin. Cirun kanssa jouduttiin tekemään paljon työtä sen sosiaalistumisen eteen, mutta siinä samalla me kaksi hitsauduimme yhteen ikiajoiksi.

Agilityssa aloitimme tiemme siitä, että Ciru karkasi kotipihan esteiltä sisälle tuulen suhahtaessa puissa normaalia kovemmin. Kerta toisensa jälkeen kannoin sen takaisin pelipaikalle ja lopulta löysimme hyvinkin nopeasti itsemme jo kolmosluokasta kisaamasta. Tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä Ciru sokeutui ollessaan vasta 4-vuotias. Raskain sydämin jätimme taaksemme rakkaan yhteisen harrastuksen. Tämä ei kuitenkaan Cirun maailmaa kaatanut vaan reippain mielin se jatkoi elämäänsä nauttien päivittäisistä metsälenkeistä ja sille rakkaiden ihmisten kohtaamisista. Ystäviään Ciru rakastikin yli kaiken; sen riemulla ei ollut rajoja, kun joku sen ennestään tuntemista ihmisistä tuli vierailulle.

Viime keväänä Cirun näkö alkoi lopullisesti mennä ja viimeisen kuukauden aikana sen elämänlaatu heikkeni niin paljon, ettei ollut enää reilua pitää sitä luonamme vain siksi että ajatus luopumisesta tuntui liian raskaalta.

Tulen ikuisesti sydämessäni vaalimaan tämän pienen, aina positiivisen koiran muistoa.  <3

Elämä entisellään

Ja niin lähtivät loputkin pennut omiin koteihinsa. Talo tyhjeni ja elämä palautui ennalleen täällä kenneltalossa. Tai ainakin melkein. Pakkaa jäi siis sotkemaan Toto, kennelimme 100. pentu. Ja täytyy kyllä -tässä vaiheessa vielä ainakin- sanoa, että on se sen verran hupaisa tapaus, ettei yhtään harmita tehty päätös sen suhteen. Mii sai siitä loistavan leikkikaverin ja tätä helpompi ei voi pentu enää olla.

Toto pääsi tänään parturiinkin, kun ilmat tuntuvat olevan vielä kovin leutoja. Joskos tällä kampauksella sitten selvittäisiin kevääseen asti.

Muutkin pennut kuuluvat kotiutuneen loistavasti, samoin myös Namu, joka jatkoi kaverikoira-hommiaan heti meiltä lähdettyään.

Namun "isosisko" Lilla oli eilen loistanut agilityssa ja voittanut seuramestaruuden mölliluokassa; onnea Lilla ja Maria !

Agilityssa ovat loistaneet muutkin; Miin veljistä Zip valioitui hiljattain, Ali sain toisen sertinsä jääden odottamaan kolmatta ja sen myötä valioitumista ja Naga nousi kolmosiin. Onnea myös heille kaikille tasapuolisesti !

Me Miikun kanssa ollaan pidetty taukoa agilitysta pentujen ja sen jälkeen loukkaantuneen kannuskynnen tiimoilta. Nyt on käyty hallilla pari kertaa ja siellä kaikki tuntuu pelittävän ihan hyvin. Ehkä vielä joskus kisoissakin... Toton myötä olen myös oppinut arvostamaan Miin sitoutumista yhdessä tekemiseen heti pennusta alkaen; se keskittyi täysillä siihen mitä milloinkin tehtiin ja oppi tosi nopeasti. Toto tuntuu kyllä myös olevan melko skarppi, mutta sitä kiinnostaa niin moni muukin juttu siinä ohessa, että välillä on vaikea saada sitä fokusoitumaan itse asiaan. Ei me tosin kyllä mitään merkillistä oo tehtykään ;)

Ciru aiheutti eilen sydämentykytystä eksymällä pimeään metsään. Naama hiukan ruvella ja pää pyörällä se sitten lopulta palautui lähtöpaikalle kolmen tunnin haahuilun jälkeen. Tätä tämä varmaan alkaa olla kerta toisensa jälkeen...

Väki vähenee

Pennut yksi toisensa jälkeen jättävät pentulan ja muuttavat omiin uusiin koteihinsa. Reippaita natiaisia ovat kuulema olleet ja kotiutuminen sujunut mallikkaasti. Huomenna on välipäivä luovutuksissa ja sitten loput kolme lähtevät peräkkäisinä päivinä meiltä pois ja me pääsemme aloittamaan arjen oman pikkuisemme kanssa.

Mii on jo kauan haikaillut pentulaan leikkimään pentujen kanssa, mutta tähän asti niitä on ollut liian monta käymässä kimppuun. Nyt kun puolet porukasta on poissa, Mii päätti ottaa ilon irti lopuista pennuista ja meni leikittämään mukuloita pentulan puolelle :)

Kukahan noista se kaikkein mukulin mahtaa olla... ;)

Ne 6-viikkoiskuvat viimeinkin...

Ei kykene enää pidempään päivitykseen, sen verran alkaa turnausväsymys taas painaa.. ;)
Mutta tässä nyt eläinlääkärin tarkastamat, terveiksi todetut ja sirutetut pikkunatikat odottamassa uusia kotejansa. Rekkarit saapuivat ennätysajassa Kennelliitosta. Aika on mennyt ylipäätään tosi nopeasti ja tuntuu täysin käsittämättömältä, että nämä muruset lentävät pian pois pesästä. Rakkaat <3 !

Bonachón Pedros Heavy G

Bonachón Pandora

Bonachón Pearl Jam

Bonachón Panda Bear

Bonachón Pure Love

Bonachón Pop Evil

Bonachón Pink Floyd

Bonachón Procol Harum

Ja ohi pentu-uutisten; Miillä kannuskynsiäksidentti ja kolmen viikon saikku agilitysta. Taas :(