Elämä entisellään

Ja niin lähtivät loputkin pennut omiin koteihinsa. Talo tyhjeni ja elämä palautui ennalleen täällä kenneltalossa. Tai ainakin melkein. Pakkaa jäi siis sotkemaan Toto, kennelimme 100. pentu. Ja täytyy kyllä -tässä vaiheessa vielä ainakin- sanoa, että on se sen verran hupaisa tapaus, ettei yhtään harmita tehty päätös sen suhteen. Mii sai siitä loistavan leikkikaverin ja tätä helpompi ei voi pentu enää olla.

Toto pääsi tänään parturiinkin, kun ilmat tuntuvat olevan vielä kovin leutoja. Joskos tällä kampauksella sitten selvittäisiin kevääseen asti.

Muutkin pennut kuuluvat kotiutuneen loistavasti, samoin myös Namu, joka jatkoi kaverikoira-hommiaan heti meiltä lähdettyään.

Namun "isosisko" Lilla oli eilen loistanut agilityssa ja voittanut seuramestaruuden mölliluokassa; onnea Lilla ja Maria !

Agilityssa ovat loistaneet muutkin; Miin veljistä Zip valioitui hiljattain, Ali sain toisen sertinsä jääden odottamaan kolmatta ja sen myötä valioitumista ja Naga nousi kolmosiin. Onnea myös heille kaikille tasapuolisesti !

Me Miikun kanssa ollaan pidetty taukoa agilitysta pentujen ja sen jälkeen loukkaantuneen kannuskynnen tiimoilta. Nyt on käyty hallilla pari kertaa ja siellä kaikki tuntuu pelittävän ihan hyvin. Ehkä vielä joskus kisoissakin... Toton myötä olen myös oppinut arvostamaan Miin sitoutumista yhdessä tekemiseen heti pennusta alkaen; se keskittyi täysillä siihen mitä milloinkin tehtiin ja oppi tosi nopeasti. Toto tuntuu kyllä myös olevan melko skarppi, mutta sitä kiinnostaa niin moni muukin juttu siinä ohessa, että välillä on vaikea saada sitä fokusoitumaan itse asiaan. Ei me tosin kyllä mitään merkillistä oo tehtykään ;)

Ciru aiheutti eilen sydämentykytystä eksymällä pimeään metsään. Naama hiukan ruvella ja pää pyörällä se sitten lopulta palautui lähtöpaikalle kolmen tunnin haahuilun jälkeen. Tätä tämä varmaan alkaa olla kerta toisensa jälkeen...