Viikonloppuna kasvatit taas kunnostautuivat ja tuottivat kunniaa kennelille:) Eli Peso napsi TSAU:n kisoissa kaksi nollaa saaden nollansa kasaan tulevia kesän arvokisoja ajatellen; lienee rentouttavaa kisata seuraava reilu puoli vuotta kun saa vaan nautiskella... Tottelevaisuuspuolella taas Laura ja Fico korkkasivat voittajaluokan suoraan ykköstuloksella ja sijoittuivat hopealle, onnea hurjasti !!! Itselle kun tuo TOKO-puoli on täysin maagista touhua, niin ei voi kuin ihmetellen ja ylpeydellä seurata Lauran ja Ficon suorituksia.
Fiti kävi karvan ajolla keskiviikkona. Aivan ihastuttava nuorimies tämäkin. Silmissä oli äiti-Iineksen fatalistisen tyyni katse. Tässä parturoinnin lopputulos:
Innostuin parturihommista niin paljon, että vetäisin karvat pois omiltakin vesiäisiltä samaan syssyyn. "Lyhyt karva, hyvä koira..." vai miten se nyt menikään:)
Kun karvat oli ajettu, huomasin, että Tara on jyrsinyt toista ("tervettä") jalkaansa. Syvä huokaus. Pitää tarkkailla, olisiko kysymys jostain tilapäisestä iho-ongelmasta vai onko kipuilu pahentunut jo niin paljon, että Tara alkaa kalvaa jo ihoaankin karvojen ohella. En kestä, jos näin on, sillä se tietää vaikeita ratkaisuja. Tämä jatkuva luopuminen alkaa muutenkin käydä jo hermoille. Jokainen koira on aina niin käsittämättömän rakas omana itsenään, että ei millään haluaisi laskea irti, vaikka järki miten sanoisi, että aika on tullut... (Ja tähän paikkaan parku jo etukäteen pelkästä ajatuksesta.) No, Tarppa on ollut taistelija koko ikänsä, ehkä tämäkin episodi ohitetaan jälleen kerran ja elämä jatkuu, kirjaimellisesti.
Agilitytutut lähti Ranskaan katsomaan MM-kisoja. Pikkuisen olen kade. Mutta ehkä jonakin päivänä vielä minäkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti