Kennelyskä on hitaasti, mutta varmasti väijynyt kaikkia pentuja odottamassa ja joka päivä on tullut uusia viestejä köhimisen alkamisesta. Onneksi tämän taudin luonne tuntuu tällä erää olevan kohtalaisen lempeää sorttia eli näyttäisi, että taudista selviää muutaman päivän lievällä kröhimisellä.
Choconkin lähdettyä pikku-Namun on nyt reippaasti yritettävä löytää oma paikkansa tässä porukassa. Näyttäisi kylläkin, että kaikesta rauhallisuudestaan ja kiltteydestään huolimatta Namusta alkaa heti löytyä myös tiettyjä luupäisyyden merkkejä. Se ei esim. ulkona ollessaan pätkääkään kuunnellut kutsujani, vaan mennä touhotti omia juttujaan eikä tuntunut millään tavalla hätääntyvän poistuessani näkyvistä. Lisäksi se sanoi jo Pekillekin mielipiteensä ylenpalttisesta pyörittelystä, jonka kohteeksi tietysti mummon taholta heti joutui. Nooh, ihan hyvä, että pikkuiselta löytyy kyky ajatella itse, kunhan ei vaan liian vallattomaksi herkiä...:)
Miillä ja Namulla kävi kemiat heti yksiin; ensi nuuskuttelujen jälkeen alkoi samantien sen sortin jylläys, että ei voi kuin nautiskella parivaljakon touhujen katsomisesta.
Turvallisin mielin, mutta tietysti haikeina laskimme pennut siis maailmalle ihaniin uusiin koteihinsa. Muistakaa meitä paljon kuulumisilla ja kuvilla ! Onneksi monet ovat jo väsänneet blogin pikkuiselleen; niistä on tosi kiva seurata kuulumisia !
Voi kun ihana video! Koiranpentujen touhotuksia voisi katsoa vaikka kuinka pitkään:-)
VastaaPoista