Yksi elämäni surullisimmista hetkistä on nyt eletty. Ciru, pala sydäntäni ja sieluani nukkui ikiuneen 9.12.2014.
Ciru haettiin aikoinaan Helsingistä kotiin muutama päivä luovutuksen jälkeen, koska se oli todella arka eikä sopeutunut pääkaupungin hektiseen elämänmenoon. Kotona Ciru soluttautui positiivisuudellaan sydämeeni samantien ja mielessäni lupasin suojella sitä maailman pahuudelta koko sen elämän ajan -niin kauan kuin pystyisin. Cirun kanssa jouduttiin tekemään paljon työtä sen sosiaalistumisen eteen, mutta siinä samalla me kaksi hitsauduimme yhteen ikiajoiksi.
Agilityssa aloitimme tiemme siitä, että Ciru karkasi kotipihan esteiltä sisälle tuulen suhahtaessa puissa normaalia kovemmin. Kerta toisensa jälkeen kannoin sen takaisin pelipaikalle ja lopulta löysimme hyvinkin nopeasti itsemme jo kolmosluokasta kisaamasta. Tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä Ciru sokeutui ollessaan vasta 4-vuotias. Raskain sydämin jätimme taaksemme rakkaan yhteisen harrastuksen. Tämä ei kuitenkaan Cirun maailmaa kaatanut vaan reippain mielin se jatkoi elämäänsä nauttien päivittäisistä metsälenkeistä ja sille rakkaiden ihmisten kohtaamisista. Ystäviään Ciru rakastikin yli kaiken; sen riemulla ei ollut rajoja, kun joku sen ennestään tuntemista ihmisistä tuli vierailulle.
Viime keväänä Cirun näkö alkoi lopullisesti mennä ja viimeisen kuukauden aikana sen elämänlaatu heikkeni niin paljon, ettei ollut enää reilua pitää sitä luonamme vain siksi että ajatus luopumisesta tuntui liian raskaalta.
Tulen ikuisesti sydämessäni vaalimaan tämän pienen, aina positiivisen koiran muistoa. <3
