sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Arki jatkuu

Kennelyskä on voitettu, varoaika lusittu ja koirat alkavat päästä taas ihmisten ilmoille. Pikkunapero Namu on aloittanut agilitytreeninsä kunto- ja koordinaatioharjoitusjaksolla, johon kuuluu metsälenkillä mukana hengaamista ja Miin kanssa leikkimistä.


Luulen, että koiralaumamme on saanut Mintulle työnjatkajan lauman päänä, kun Mintusta joskus aika jättää. Sen verran varmahermoinen ja itsetietoinen tämä nassikka on. Heti ensimmäisenä päivänä uudessa porukassa se käyttäytyi tyyliin "mitä siinä ihmettelette, täällähän minä olen aina ollut". Namu marssi sisään ja ulos rappuja pitkin samantien, samoin se illalla päättäväisesti kiipesi lattialla ollutta jättityynyä pitkin sänkyyn muiden joukkoon ja kääriytyi suoritukseensa tyytyväisenä rullalle tyynyni viereen isojen koirien katsoessa silmät ymmyrkäisinä että "se siis todella tuli tänne???!!!!" (Meillähän on ollut periaate, että sänkyyn saa tulla kun sinne omin jaloin pääsee.) Ja niin isot koirat päättivät laskea tämän päättäväisen pikkuotuksen porukkaan mukaan, totesivat kai yleisen rauhan vuoksi helpommaksi antaa suoraan periksi.

Jokseenkin tapaturma-altis Namu on myös. Sen pikkupäähän kun ei mahdu ajatus, ettei se selviäisi kaikesta siitä mistä isotkin selviää. Se on ratkaissut muutaman eteen tulleen etenemisongelman mm. hyppäämällä alas isolta kallion kielekkeeltä, uimalla ojan yli ja roikkumalla rapuissa etutassujensa varassa puolentoista metrin korkeudella ennenkuin ehdin koppaamaan sen syliini. Että sellaista meininkiä tällä tapauksella...:)

Miin kanssa aloitettiin pentuagilityharjoitukset ihan alusta, kun tuntui, ettei se osannut/uskaltanut tehdä pitkän tauon jälkeen enää mitään. Niinpä olemme nyt parina päivänä käyneet pelkästään leikkimässä hallilla ja treenaamassa ihan lyhyitä perusjuttuja, kuten paikalla pysymistä ja eteenpäin irtoamista. Pieniä toivon pilkahduksia olikin heti näkyvissä näiden pikatreenien jälkeen. Kyllä se tästä, kiire meillä ei todellakaan ole yhtään mihinkään, kun omakin ote lajiin on ihan hakusessa. Mietin juuri, että olen tainnut tehdä edellisen ratani lähes puolitoista vuotta sitten.

Pentujen kennelyskä meni onneksi melko helpolla ohi. Pari pentua joutui nesteytykseen ja antibiooteille; Oprin ja Annikan kanssa vietimme yhden illan päivystyksessä, Oprin kunto onneksi koheni nopeasti lääkityksen alettua. Kolme muutakin pentua käpäisi tohtorilla, mutta kaikenkaikkiaan siis taisimme kuitenkin selvitä säikähdyksellä tästä epidemiasta.

Ilmojen lämmittyä ja takapihan muututtua mutapainialustaksi tartuin toimeen, tilasin itselleni pitkään himoamani uuden trimmauskoneen ja parturoin kaikki koirat nakuiksi. (Namu tosin sai vielä pitää pentutukkansa, ettei reppana ihan palellu takatalven kurimuksessa.) Tässä tämä ihanan kevyt uusi työvälineeni:

Alkuun kun päästiin, niin pitihän sitä konetta vielä lisätestata; uhriksi pääsi Poku. Tässä poika ennen ja jälkeen:)



Tämä Poku-poika on ihan mahdoton kiipeilijä. Loikkii mennen tullen sohvan selkänojaa yli molempiin suuntiin ja jos ei pompi niin sitten muuten vaan juoksee edestakaisin samaista selkänojaa pitkin tai istuskelee ihmettelemässä maailman menoa. Hauska tapaus:)

Piti ottaa koirista vähän kuvia, mutta tietysti akku loppui. Ennätin kuvata Namun, joka oli raskaan työn raadannasta (lue: riekkumisesta) niin poikki, ettei jaksanut poseerata.


Ciru oli sitä mieltä, että joo, joo, aina vaan kuvataan noita pikkuisia, joten otin sitten räpsyt muistakin paikalla olleista. Minttu pikkuisen tuhdissa kunnossa olevana sanoi, että kiitos, vain kasvokuva:)

Yodo-vanhus
Ciru
Minttu:)
Tara
Peki ja Mii olivat yläkerrassa, kameran akku tilttasi ja niin ollen nämä kaksi kaunokaista jäivät nyt kuvaamatta, mutta otetaan vahinko seuraavasssa päivityksessä sitten takaisin.

Livahdinpa tänään hetkeksi taas kisoja katsomaan Turkuun. Minusta nuo ykkösluokan kisat on aina yhtä nautittavaa katsottavaa; niissä on vielä rotukirjo jäljellä makseissakin ja nuo aloittelevat koirakot ovat vaan niin ihanan hönttejä. Kolmosissa kun sitten vaan viilaillaan pois niitä sekunnin murto-osia, niin se on tylsää. Taidan olla ideologialtani sellainen ikuinen mölli, korkeintaan se ykkösluokkalainen...Tosin kyllä osaan arvostaa toisen menemänä niitä viilauksiakin, se on aina upeaa katsottavaa, kun joku osaa homman !

1 kommentti:

  1. Moikka!
    Huomenna menossa Nettan kanssa laitilaan mätsäreihin ja Opri pääsee mukaan luomaan suhteita uusiin koiriin. Onko Namu arka muita koiria kohtaan? Kun ollaan oltu Oprin kanssa lenkillä niin se pistää jarrut päällä kun koira tulee vastaan. Vinkkejä?

    VastaaPoista