Ehtipä vierähtää tovi jos toinenkin blogipäivitystä odotellessa; anteeksi vaan kaikille, jotka tätä blogia seuraavat ja niitä päivityksiä odottelevat. Tietotekniikka on pitänyt huolen jälleen kerran pelaamattomuudellaan, että mikäli olisin joskus jopa ajatellut hoitavani tuon päivitysasian kuntoon, niin yhteydet eivät taatusti juuri silloin ole pelittäneet tai ainakin alkaneet pätkiä saman tien. No, katsotaan miten nyt käy.
Kisoja olen käynyt seuraamassa ahkerasti aina kun siihen on vaan tilaisuus tullut. Kisat ovat myös oivallinen paikka treffata pikkunassikoita.
Niilo-nipsukka oli meillä yhden yön hoidossa Marjon rentoutuessa laivalla. Vehmaalla piipahdettiin myös Niilon vierailun kunniaksi muunkin pikkuväen kanssa; voi miten ihanaa oli nähdä niin iso kasa pikkuisia telmimässä keskenään metsän siimeksessä ! Tällaista lisää !
Yhteislenkin jälkeen Niilo, Namu ja Opri pääsivät talvireuhkastaan eroon. Voi juku, miten söpöjä pikkuisia pörröturkin alta paljastuikaan <3.
Myös Awan ja Minnan kanssa nautiskeltiin keväisestä luonnosta Vehmaalla pariin otteeseen.
Lucakin kävi luonamme viikko sitten tsekkauttamassa kehäkäytöstään Rauman näyttelyä silmällä pitäen. Meidän oma lauma piti ensin huolen siitä, että pojalta otettiin ylimääräiset energiat pois yhteislenkillä ja sen jälkeen poseeraaminen luonnistuikin sen verran mallikkaasti, että Luca uskaltautui ensin vappumätsäriin (oli päässyt heti palkinnoillekin!) ja siitä sitten vielä eiliseen Rauman näyttelykehään. Upeasti aloitti Luca näyttelyuransa; käytös oli sangen mallikasta, tuloksena EH ja ykkössija junnuissa.
Omille koirille ei kuulu mitään merkillistä. Namu kasvaa kohisten ja pitää huolta Miin leikkikiintiön täyttämisestä, Mii käy säännöllisesti tekemässä pieniä agitreenejä ja itseluottamus on alkanut pikkuhiljaa palautua. Isoille koirille ei kuulu mitään uutta; Tara liikkuu taas tosi jäykästi, Yodo on oksennellut hieman normaalia enemmän ja oli tänä aamuna tosi vaivaisen oloinen. Pitänee antaa pojan pitää lepopäivä liikkumisesta ja seurailla, mikä vanhusta vaivaa.
Uimakausi on myös avattu ja kaikki koirat ovat käyneet testaamassa uimataitojaan Vehmaan omassa uimalammikossa. Pikku-Namu oivalsi harrastuksen riemun saman tien ja hyppäsi komealla loikalla muiden mukaan, Mii on toistaiseksi päätynyt veteen vain kerran ja senkin kerran vahingossa kurottaessaan rannalta liian pitkälle kepin perään:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti