torstai 5. heinäkuuta 2012

Kisaura korkattu:)

Eilen oli Mynämäessä perinteiset heinäkuun agiepikset ja huhhuh, olipas aikamoinen duuni tuomarilla; kaunis kesäpäivä oli houkutellut paikalle väkeä kuin pipoa ja lähtöjä kertyi tuomittavaksi lopulta yli sata! Upeasti Kujalan Juha hommastaan vanhana konkarina tietysti kuitenkin selviytyi ja radat olivat tosi kivoja joka luokassa. Nämä epikset olivat itselle erityislaatuiset siksi, että kisauransa näissä aloitti Mii ja supertaitava veljensä Ali. Miin kohdalla haaste oli lähinnä siinä, miten se reagoisi ympärillä oleviin ihmisiin ja vieraisiin koiriin ja kaikkeen muuhun hässäkkään. Lopputulos oli jälleen kerran se, että Miitä em.asiat eivät ilmeisesti pätkääkään häirinneet, mutta itse jännitin Miin reaktioita niin paljon, että ohjaus oli samaa vanhaa tökkivää liisastyleä kuin aina ennenkin. Huokaus, kyllä kannattaa hankkia huippukoulutusta, että sitten tosipaikan tullen tekee kaiken just niinkuin on aina ennenkin tehnyt:) Mutta lopputuloksena oli siis kuitenkin kielto viimeiseltä hypyltä; jotenkin se koira vaan taas livahti sinne selän taakse. Mii siis meni hienosti, minä vähemmän:) Onneksi kennelin mainetta puolustivat superpari Anja ja Ali tehden komean kisaura-aloituksen puhtaalla, nopealla, hienosti ohjatulla voittoradalla; onnea hurjan paljon kaksikolle ! Tästä se alkoi se maailmanvalloitus:) Ja avoluokassa Anja huristeli Peson kanssa vielä hienosti kakkossijalle, joten upea päivä tällä porukalla!

Anja ja superkoirat Peso & Ali
Tuota Miin mahdollista paineistumista odotin lähinnä siksi, että se on muutaman kerran nyt kevään/kesän koulutuksissa tehnyt sen, että riman/muurin palikan tippumisen jälkeen ei suostu tekemään enää oikeastaan mitään muuten kuin ihan etanan vauhtia ja houkuttelemalla. Ja kun Mii ei toimi, minä en osaa pätkääkään rytmittää omaa ohjausta ja lopputulos on aina sen jälkeen totaalinen pannukakku molemmilta. Sunnuntaina Raumalla Elinan koulutuksessa kävi juuri näin ja silleen tietty aina harmittaa, että olis kiva saada siitä koulutuksesta kaikki mahdollinen irti ja sitten aika meneekin ihan muihin asioihin. Mutta sepä agilitysta tällä erää. Ei vielä hanskoja tiskiin, kyllä minä jonakin päivänä vielä opin tai ainakin katson vielä jokusen vuoden, ennenkuin annan periksi... Tässä vielä kesäinen ryhmäposeeraus Mii-Namu-Zip (huomaa Namun naisellinen istuma-asento):



Namulla on menossa puurokorvakausi ja meinaa välillä hermo mennä tuon huuhailijan kanssa. Kauheesti se menee ja touhottaa, mutta kun pitäisi jotain tehdä käskystä niin eipä oo korvia sen enempää kuin silloinkaan, kun jotain kielletään tekemästä ! Mimmi menee pihalla aitojen yli tuosta noin vaan, kun tarve vaatii (sen mielestä) ja mutakauneuskylvyt kutsuu suolla emännän rääkymisestä huolimatta. Siihen kun vielä lisätään ainainen epähuomiossa sinkoileminen päin kontteja niin että olet vähän väliä itse mennä turvallesi kanveesiin, toisen vilkaistessa viattomin silmin ohimennen että "ohhoh, hups sorry, en huomannut -ja taas mennään", niin alkaa ajoittain toivoa pentuvaiheen ohimenoa...

Loma kuluu ja päivät häviää käsistä ilman että on saanut mitään järkevää aikaiseksi. Niin kai sen loman kuuluukin mennä. Kysymys vaan herää, että missäs välissä minä ne kaikki rästiin jääneet ja odottavat kotihommat sitten oikein teen..???!!! (Halukkaita apukäsiä...? Saa ilmoittautua...)

3 kommenttia:

  1. Onnea kisauran korkkaamisesta! :)

    Ootteko 27.7. kotosalla? Ajellaan lomareissulta kotiinpäin ja voitais teillä piipahtaa. Olis muuten tosi kiva nähdä Milan sisaruksiakin, ehtisköhän jotkut heistä käymään? :)

    VastaaPoista
  2. Muista seuraavalla kerralla ne tuuletukset joka tapauksessa ;D

    VastaaPoista
  3. Ehdottomasti !!! Maanantain epiksissä testataan "vesikoiratuuletusta":)

    VastaaPoista